Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Silloin oli siellä joukko Saksan ruhtinattaria ja herttuvia, jotka olivat kokoontuneet katsomaan ylpeätä kuningasta Albrektia ja hänen poikaansa, ja sitä katsoin minä Olli Akselinpojan rapulta; mutta sillä kertaa oli huone hänen autuaan isänsä.
Valdemar oli onneksensa sattunut makaamaan lähimmäksi muuria; hänen kätensä olivat kierretyt äidin ruumiin ympärille, niin että ainoasti oikea käsi ja jalka oli tallattu; pää ja rinta ei niin paljon ollut vahingoittunut. Kuitenkin oli tunto kaikki poissa, ja molemmat vietiin kuolleina huoneesen. Akselinpojan rouva tunsi kohta Guldborgin ruumiin.
Vanha Märta, joka oleskeli Akselinpojan huoneessa ja oli siellä voittanut kaikkein kunnioituksen ja luottamuksen nöyryydellänsä perheelle, otti ensin vaatetetun lapsen mummonsa sylistä ja kysyi sitte tavallisella varovaisuudellansa: "Kumpaistako ovea teidän armonne käskee minun avaamaan, saliinko vai vierashuoneesen vievää?"
Mutta pojan tuuma ei ollut, että heidän piti pysähtymän kellariin, joka oli luostarin esikartanolla, lähellä Akselinpojan vankihuonetta; hän meni sentähden kyökkiin Appellonan luoksi, jota hän luuloitti abbotin käskeneen, että illallispöytään piti laitettaman, mitä kyökissä ja kellarissa saattoi löytyä, niinkun oli tapana paastopäiväin edellisenä iltana.
Jesus Maria, tuolla ne ovat!" huusi hän ja lankesi lattialle. Peljättävät miehet astuivat sisälle. "Pyhän inkvisitionin nimessä pyydämme me sinua Signe, Olli Akselinpojan tytär, viipymättä seuraamaan meitä," sanoi yksi miehistä, eikä ollut ollenkaan huomaavinansa kuningasta. "Ainoasti teillä ja Jumalalla on valta pyhän inkvisitionin ylitse," huusi Signe ja syöksi kuninkaan jalkain juureen.
Samalla kun abbotti jo aikaisin aamulla oli salaisesti mennyt Cecilian makuu huoneesen, ja ilostuttanut hänen mustaa sieluansa kertomuksella Akselinpojan vapaatahtoisesta tunnustuksesta, tuomiosta ja tulevasta teloituksesta, olivat Signe ja Valdemar kullan ja kalleuksien avulla, joita he täyttä kättä mättivät kuninkaan henkivartioille ja palvelioille, saapuneet aina Erikin ruokasaliin, jossa hän, liehakoitsevat hovimiehet ympärillä, istui, vaipuneena niihin nautinnoihin, joita herkkujen alla notkuva pöytä taisi hänelle tarjota.
Se oli jalon Olli Akselinpojan talo, jonka rapulla hän oli seisonut äitinensä, ja jossa hän nyt oleskeli. Ikkunasta katsoi rouva ja joukko vieraita matkueen tuloa. Akselinpoika oli itse poissa. He näkivät, että Guldborg sai hurmaavan iskun merimieheltä, kuinka hän lapsinensa heitettiin rapulta alas ja kuinka hänen rahvas tallasi.
Lapsi parkui, niinkuin olisi se onneton olento tahtonut huutaa Akselinpojan laupeutta avuksensa, mutta hänen sydämensä oli liiaksi surulla raskautettu, että siellä olisi ollut sijaa muiden kärsimisille. Kuitenkin heitti hän muutamia kultakappaleita pöydälle ja lupasi vanhuksille joka vuosi saman verran, jos he lapsen huolella hoitaisivat, jonka jälkeen hän riensi ulos haeskelemisiansa jatkamaan.
Tästä haparoitsi hän ajatustensa ja muistoinsa pimeydessä, jota hän ei voinut valaista. Vihdoin oli Akselinpojan kuitenkin aivan mahdotonta selvittää sitä, mitä sitte aamun oli tapahtunut. Merkillinen laulu oli vielä elävästi hänen mielessään, mutta sanoja: "Sä murra leipäsi maistamatta, Vesikin jätä nauttimatta," ei hän voinut selittää.
"Te olette liian hyvä!" huusi Petter ja suuteli munkin kättä. "Kuulkaa! Tiedättekös mitä, veljet," sanoi Markus sammaltamalla äänellä, hoiperrellen Petterin turvin muutamia askeleita pöydästä; "meidän pitää tyhjentää pikari, joka on tuleva Akselinpojan maljaksi, ja toivoa, että paisti tulisi tuoresta ja raitista tulessa."
Päivän Sana
Muut Etsivät