Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"Katsos tänne", lausui hän liikutetulla äänellä everstille, joka verkalleen oli lähestynyt akkunaa, kiinnittäen pistooleja vyöllensä. Stålsköld loi silmäyksen illan pimeydessä lepäävän seudun yli. Tästä akkunasta, kukkulalle rakennetun niin kutsutun linnan yläkerroksesta oli lavea näköala rakennusta ympäröiväin lehtipuiden ylitse.
Tuossa on kukko, joka lentää patsaan päähän kiekumaan ja näyttää erittäin tarkkaavan minua, kun katselen häntä kyökin akkunasta. Hän saattaa minut vapisemaan, hän on niin julma. Hanhista tuolla ulkopuolella sivuporttia, jotka tulevat vaaputellen ja kurottaen pitkiä kaulojansa minun perästäni, kun astun sitä tietä, näen öisin unta: niinkuin ihminen, jota pedot ympäröitsevät, näkee unta leijonista.
Käsi kädessä istuivat he toisensa vieressä; länteen lähtevän auringon viimeiset säteet loistivat armaasti akkunasta tupaan, ja äiti sekä tytär saivat ylhäältä sen rauhan, jota maailma ei voi antaa mutta paratkoon Jumala, ei suinkaan kauaksi. Pian Annan pois lähdön perästä tuli Jaakko kotiin.
"Meidän täytynee puhua isällesi tästä asiasta", virkkoi Helena hetken mietittyään. "Puhutaan vaan", sanoi Valpuri. "Minä tiedän, että hän on viisas ja suo minulle mitä parhainta". Helena ja Valpuri katselivat akkunasta kujalle ja näkivät Esan tulevan, ja hänen rinnallaan astui vaimonpuoli, jonka he kohta tunsivat Silpon Laurin vaimoksi.
Rajussa mielenkiihkossa istuutui hän paikalleen ja tähysteli akkunasta, milloin ottavat tulen, vai eivätkö otakaan. Viimein alkoi näkyä himmeätä valoa, mutta se oli jossain suojapaikassa, tai oli akkunan eteen levitetty vaate. Eliaksen mieli yhä musteni, uni oli kokonaan unohtunut. Viimein johtui mieleen odotettu viinapullo.
Ole vaiti ja anna minun puhua!... Kun minä olen kuollut, murrat makasiinissa irti yhden lattialaudan ... neljännen akkunasta lukien... Kivalteri katseli vaimoaan suurin silmin. Hän luuli tämän hourivan.
"Pikku Pietari" seurasi häntä kantapäillä ja uusi herra astui takaisin akkunasta, luoden tarkastavan silmäyksen ympäri huonetta. Ulospistävä osa, joka muodosti jonkunlaisen altaanin oli keskellä tämän suuren huoneen etusivulla, niin että altaaniin vievän lasioven kummallakin puolen oli akkuna.
Kammariinsa tultuaankin yhä panutteli päätään ja entistä kiivaammin nieleksiä kurnautteli tyhjää ja sameat lasittuneet silmät suurempina kun koskaan ennen katselivat kamarin akkunasta Jänislahdelle päin.
Vihdoin kysyin: "Oletteko siitä pahoillanne, Holt?" "Ei, minkäpä vuoksi sitä pahakseni panisin, kuin te olette sopineet asiasta", vastasi hän ja katsoi ulos akkunasta. "En koskaan ole kuullut muuta sinusta, kuin että olet kelpo ja kunnon mies. Toivotan teille niin paljon hyvää, kuin mahdollista". Tämä oli minulle niin odottamatonta, että mieleni heltyi.
Kuu oli jo noussut matalalle taivaanrannalle ja paistoi suurena ja täydellä terällään mökin akkunasta, kun Miranda oli valmiina lähtöön. Hän otti pienen tinatun kattilan, jossa oli vähäisiä kaloja täyiksi. "Missä ovat siima ja koukut?" kysyi Taavi. "Niitä pidän ontossa puussa järven rannalla", sanoi Miranda.
Päivän Sana
Muut Etsivät