Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tultuaan pihalle näki Juho pirtintakaisessa kamarin akkunassa Valpurin suopeat kasvot. Nuori neitonen on aina viehättävä akkunassa. Juho tunsi, kuinka hänen vasemmassa rintapuoliskossaan jonkunmoinen mullistus tapahtui tämän nä'yn johdosta.
Kevät oli tullut taaskin, ja Amrei seisoi kukkainsa ääressä akkunassa. Tulipa tuolloin mehiläinen ja imihe kiinni avonaiseen kukan terään. Niin, ajatteli Avojalka, niin on tyttökin kuin kukka, kiinni kasvanut yhteen paikkaan, se ei saata lentää liehuella ja hakea, sen täytyy odotella, kunnes lennetään sen luokse.
Vihdoin kysyi hän vienosti: Olihan se joku meidän lauluistamme, joka palautti teidät tänne; eikö niin? Attila. Niin oli. Se ilta tuntuu minusta vielä unelmalta. Aurinko sammui vähitellen ja kuu teki nousua, kun minä seisoin palatsin akkunassa katsellen ulos. Ette tiedä, mitä on olla maailmaan viskattuna. Minä sitä olen kokenut, mutta en koskaan niin katkerasti kuin sinä iltana.
Samassa kuului kulkusten kilinää. Mari vilkasi ulos akkunasta. "Tuossa Severin nyt tulee. Katsokaapas kuinka uljas hevonen hänellä on." "On kyllä," myönsi unilukkari. "Eikä ensinkään rasitettu." "Eipä tuo siltä näytä." Severin katsahti ylös reestänsä ja näki Marin akkunassa. Hän nosti lakkiansa ja kumarsi uljaasti. Hän tervehti myöskin unilukkaria, jonka hän näki akkunassa ja tunsi.
Lapset sillä aikaa akkunassa porisivat ja vilkkaina kujalle katselivat, josta hiljalleen astua letusteli vanha, ryysyinen ukkorahjus kontti selässä ja sauva kädessä. Ei hän akkunassa olijoita näyttänyt huomaavankaan, alaspäin katsoi ja kepillään eteensä kopeloi kuin vähänäköinen olisi ollut. Selvänäköinen hän kuitenkin oli toki, Pehkos-Jussi, mutta varovaisuutta se häneltä sentään oli olevinaan.
Minulle näytetään kaksi omituista katumuksen tekiää. Ajaksi ainakin siksi, kuin kirjani valmistuisi, johon vaadittiin monen kuukauden työ jäin asumaan tätini luo Dover'iin; ja siellä jatkoin levollisesti työtäni, istuen samassa akkunassa, josta olin katsellut meren-ylistä kuuta, kun tämä katto ensin otti minut suojaansa.
Oli aamu, kesä-päivä loisti kaunis Maiden ylitse ja virran; Jalo keisarinna kirkastettu seisoi Aukeassa akkunassa, Hänen rinnallaan, mut loitompana, seisoi Ruhtinatar, lähimmässä Suljetussa akkunassa oil Potemkin Ruhtinas, tuo Kriminniemen Kukistaja mainio, ja myös Bestuschew Kreivi, vanha amiraali.
Uuden postiviraston akkunassa riippui vähäistä myöhemmin, satojen muitten kuulutusten joukossa, eräs häntä koskeva. Mutta Rossiter ei sitä huomannut. Turhaan eräs vasta perustettu ilmoitustoimisto kuulusti häntä. Ei jälkeäkään hänestä näkynyt; ja monta viikkoa turhaan etsittyään ja kuulusteltuaan uskoivat hänen vaimonsa ja mrs Basset viimein, että Rossiter luultavasti oli hukkunut liekkeihin.
Siinä kamarissa makasi, niinkuin tiedämme, sairaan ainoa perillinen, nuori poikainen. Hän nukkui lapsen viatonta unta. Samaan aikaan kun Eeva kaasi rohdot patronin suuhun, tirkisteli silmä kamariin, missä pieni Kaarle, kuolevan ainoa lapsi, makasi. Se näkyi tässä enemmän aikaa nyt, kuin vasta sairaan kamarin akkunassa. Mutta se katosi kumminkin pian.
Hyvin puetun emännän rauhalliset ja kauniit kasvot nähtiin aina eräässä alakerran akkunassa, jonka ääressä hän istui joko käsityönsä taikka kassakirjansa kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät