Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Luulempa, että meidän, kun emme etelässä löytäneet mitään jälkeä Ellenorista, täytyy jatkaa tutkimuksiamme pohjaan päin. Mutta vuodenaika on todellakin jo kulunut pitkälle, ja meidän tulee valmistaida viettämään talvea jäissä. Yksinäni sita en tahdo päättää. Sanokaa ajatuksenne, hyvät ystävät!" Ensimmäinen perämies, Robert, lääkäri ja kaikki äänestivät yksimielisesti matkan jatkamista.
Mutta te olette nuori gentlemani, Mr. Copperfull, ja sen neuvon annan teille, että reipastutte, Sir, että olette hyvällä mielellä ja tunnette oman arvonne. Jos rupeisitte johonkin, Sir", sanoi Mrs. Crupp, "jos rupeisitte nyt keiliä heittämään, joka on terveellistä, huomaisitte, että se johdattaisi ajatuksenne toisaalle ja tekisi teidän hyvää". Sillä puheella Mrs.
Kuningatar taputti käsiänsä ihastuneena ja ojensi kirjelmän Boscovitshille. »Pian, pian! kääntäkää se ja lähettäkää se hetipaikalla! Onhan se teidänkin ajatuksenne, sire!» jatkoi hän muistaen samassa, että kuningas oli itse läsnä ja että kaikkien silmät olivat luodut heihin.
Niin, suokaa anteeksi, ritari Raimund, mutta minä en ymmärrä, kuinka voi epäillä, kuinka voi joutua. epätoivoon se, jonka kilpeen taivas itse on näkymättömän lupauksensa kirjoittanut. RAIMUND: Luulin kuitenkin, että juuri te ymmärtäisitte sen, piispa Tuomas. Nyt pyydän minä teitä ajatuksenne minulle aivan vapaasti ja peittelemättä ilmaisemaan. RAIMUND: Sen lupaan, teidän korkea-arvoisuutenne.
Te, herra, ette sitä huomanneet, kun ajatuksenne olivat niin kiini siinä kirjeessä, jonka olitte juuri saaneet; mutta sen sijaan minä, joka tuon kirjeen oudon ilmestymisen tähden olin varoillani, en antanut ainoankaan hänen kasvonsa liikkeen jäädä itseltäni huomaamatta. Ja mitä havaitsit? Kavaluutta, herra. Todella?
Häntä arvelutti aivan oudolle ihmiselle ruveta selvittämään niitä omituisia asioitaan. Friedrichin isä huomasi Georgin epäröivän mielen ja hän koitti rohkaista häntä puhumaan. "Kertokaa minulle vain suoraan ajatuksenne", kehotteli hän niin yhtaikaa herttaisella ja arvokkaalla tavalla, että Georg heti rohkasi mielensä. "Uskokaa minulle kaikki.
"Kyllähän minä tiesin, että voisin uneksia sellaista, mutta valvoessa " "Jos sitä voitte uneksiessanne, niin voitte myös valvoessanne joka kerta kuin annatte ajatuksenne vaipua unelmiin." "Niin, mutta miten te, joka olette niin viisas, voitte ajatella mitään sellaista?" "Te olette myös viisas, Aino neiti, sentähden voitte tekin ajatella sellaista. Viisaat näkevät, mutta tyhmät eivät näe mitään.
Käännältäkää sitten ajatuksenne sitä aikaa kohti, jok' on tulossa! Voittenko te siis elää, sittenkin vielä jos hänet hukka perii? Hänen viimeisen huokauksensa myötä pakenee myös viimeinen vapauden henkäys. Minkä arvoinen hän oli teille? Kenenkä hyväksi hän oli valmis menemään mitä suurimpiin vaaroihin? Hänenhän haavansa verta vuotivat ja paranivat ainoastaan teidän hyväksenne.
Ei muuta kuin sanokaa vaan, mikä se asia on. Sganarelle. Vaan edeltäkäsin ja ennen kaikkea pyydän, älkää ollenkaan imarrelko, älkääkä säälikö minua; vaan sanokaa ajatuksenne suoraan, koristelematta. Jeronymus. Sen teen koska niin tahdotte. Sganarelle. Ei ole mikään niin ikävätä kuin se, että ystävä ei puhu totuutta. Jeronymus. Se on tosi. Sganarelle.
Ja meidän aikoina ovat rehelliset ystävät harvassa. Jeronymus. Oikein sekin on. Sganarelle. Luvatkaa siis, herra Jeronymus, että puhutte minulle ajatuksenne aivan suoraan. Jeronymus. Sen lupaan mielelläni. Sganarelle. Vannokaa se! Jeronymus. Sen lupaan: lempo vieköön! Sanokaa vaan asianne. Sganarelle. Asia on se: tahtoisin teiltä kysyä, tokko se käy laatuun, että ottaisin puolison? Jeronymus.
Päivän Sana
Muut Etsivät