United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä vaikka hänellä ei ole mitään syytä epäillä rakkauttani eikä epäile eikä epäile", toisti hän, tyvenesti vakuutettuna sanojensa totuudesta, "on häpeä astunut meidän väliimme ja eroittaa meidät". Jokaisessa hänen yksinkertaisen, liikuttavan kertomuksensa sanassa havaitsin uuden todistuksen siitä, että hän oli ajatellut tätä ainoata ainetta jok'ikiseltä puolelta.
Kauan oli äänetönnä nuori kirkkoherra. Tuo äkkinäinen ahdistus oli karkoittanut hänen mielestänsä kaikki, mitä hän edellisenä iltana oli ajatellut ja tuumaillut sanoaksensa. Mitä minun pitää tälle laumalleni sanoani? kysyi hän itseltään. Hän ei muistanut esipuhettansa, hän ei muistanut tekstinsä ainetta. Hän oli aikonut puhua heille miehen tavoin.
Ei ole helppoa ilmaista sitä, ja minä olenkin sitä paljon ajatellut, ennenkuin päätin tulla tänne." Hän venytteli sanojaan, katseli herkeämättä Norinea tultuaan vakuutetuksi siitä, että tuo toinen nainen oli liian nuori ollakseen se, jota hän etsi.
Kreivi oli puhunut nämä viimeiset sanat liikutuksesta vapisevalla äänellä. Hän vaikeni hetkiseksi ja sanoi sitte hymyillen: "Minä olen näinä päivinä usein ajatellut erästä kohtausta elämässäni, josta minä harvoin puhun, koska se kuuluu sydämmeni kauneimpiin muistoihin, joita sopii näyttää ainoastaan rakkaimmille ystävilleen.
"Etkö ole ajatellut ruweta naimaan?" kysyi isä, kun oliwat tulleet kahdenkesken. "Miksi, isä, sitä kysytte? kysyi Asari punastellen ja hämmästellen, sillä hän ei ollut ennalta aawistanut semmoista keskustelua. "Nyt olisi niin kowin hywä tilaisuus sinulla siihen", sanoi isä. "Missä?" kysyi Asari, yhä punastellen. "Linnalassa." Nyt wasta Asari=rukka punaiseksi lensi.
Hän säpsähti ja painalti rintaansa; hän oli ollut vähällä huudahtaa, kuin hän huomasi, että se mies, jota hän juuri oli ajatellut, seisoi hänen takanaan. »Suokaa anteeksi, minä taisin säikyttää teitä,» hän sanoi hymyillen. Kornelia liikutti huuliaan, mutta vastausta ei kuulunut. Vähitellen hän toipui ja ajatteli vasta sitten, mitä Knut oli sanonut. Rumaa! Hän katsoi hämmästyneenä häneen.
En koskaan, en koskaan olisi minä antaunut tuohon hairahdukseen, en, ennen minä olisin ajanut tuon onnettoman naisen talostani, jos minä olisin tainnut aavistaa, jos minä olisin voinut ajatellakkaan näitä katkeria seurauksia ajattelemattomuudestani, sanoi hän enemmän itsekseen, kuin Gerdalle. Mutta minä en ajatellut Niin, mutta eihän silloin ajatellakkaan, kuin himo on mielen anastanut.
"Heitä sinäkin kaikenni wiina pois, se ei wie hywään, usko minua", neuwoi Matti. "No, mutta minä heitän ... niin minäkin olen ajatellut", lupaili Juho. "Silloin teet oikein. Liittäytään yhteen ja ollaan yksissä sielläkin, sillä wieraalla maalla on monta waaraa ja kiusausta tarjona; woisimmehan tukea toisiamme ja olla toinen toisemme apuna", esitteli Matti. "Tehdään niin, minä suostun."
Kaikki purskahtivat nauruun ja Henrik ihan tunsi kuinka paljon hän oli voittanut tällä vilkkaalla kertomuksellaan, jonka hän tosin oli jo venheessä ajatellut jotenkin näin kertoa. Istukaa maisteri, olkaa niin hyvä, sanoi kauppaneuvoksetar osoittaen kiveä vieressänsä. Tuoli on kovanlainen, eikä meiltä ole kysytty sen mallia. Niin että te siis tulette pidoista pitoihin? sanoi hän tarjoten teelasia.
Aato ei tietänyt, ei osannut aavistaa miten viime sanansa olivat käyneet Emmaan. Jos hän olisi nähnyt Emman ajatukset niinkuin ne Jumala näki; mitä olisi hän ajatellut?... Emma ajatteli... Minä olen rukoillut: Jumala! salli kädelleni voimaa, salli sydämmeensä puukkoni käydä, minä olen ainoan kerran rukoillut Lindin vuoteella... Onko Jumala kuullut rukouksesi? kysyi Aato, Emman vastattua.