Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
»Oi, veikko, kukin tääll' on kansalainen vain ainoon toden kaupungin; kai kysyt, ken matkamies Italian meist' oli?» Nuo sanat kuulevani luulin kaukaa ja siitä kauempaa, miss' seisoin; siksi lähenin, lähempää ne kuullakseni. Näin muiden kesken varjon, vartovalta mi näytti, ja jos kuka kysyy, kuinka: hän nosti leuan sokeoiden tapaan.
"Niin, ne muut merkillisyydet, joita aioin näyttää, eivät ole hitustakaan paremmat", sanoi hän kohottaen olkapäätänsä, "niin että " "Kiitos, minä olen jo saanut näistäkin aivan kyllikseni", vastasi Mathilda, "nyt lähden kotiin. Etkös sinäkin Aino tule mukaan?" "Ei, te seuraatte minua, eikö niin?" sanoi ylioppilas kääntyen Ainoon. "En, kun Mathilda"
Erkki vaikeni ja katsahti Ainoon, mutta tänään tämä katsoa tuijotti vaan eteensä. "Mutta te ette saa peljästyä", jatkoi ylioppilas. "Usein tarvitsemme rohkeutta, voidaksemme mennä köyhään, kurjaan mökkiin tahi istua sairasvuoteelle, mutta uskokaa minua, sitä ei teidän koskaan tarvitse katua.
1 YLIMYS. Tääll' ovat kaikki nurpeillaan; ei veri Niin ilmaa noudata kuin hovikkomme Kuninkaan katsetta. 2 YLIMYS. Mut mikä syynä? 1 YLIMYS. Näet, tyttärensä, vallan perillinen, Jot' avionsa ainoon pojan vaimoks Hän aikoi lesken, näet, nai hän hiljan Valinnut köyhän on, mut kelpo herran.
Sillä niinhän se on, kuin kuulin erään merimiehen ikävissään hyräilevän: "Merimies kuin vesilintu Ystävistään erillänsä Ikävissään huokaelee, Omaa kultaans' ikävöipi, Sillä meren myrskysäissä Hyökylaineen vaahtopäissä Merimiesi yksinäinen Ainoon ilon, hyvin löytää; Eipä meripoikaa lainehilla Kukaan armahda, ei armahda!
Te puhuitte kodistanne, maalaiselämän tavoista ja te olette kertonut minusta." Ylioppilas loi tutkivan, terävän katseen Ainoon, joka tuli aivan punaiseksi. "Mistä voitte sen tietää?" änkytti hän hämmästyneenä. "Jumalan kiitos, hän on vielä lapsi", ajatteli ylioppilas itsekseen, ja hänen kasvonsa kirkastuivat. "Niin, katsokaas, minä olen hyvä ennustaja.
Väinämöinen, joka on vakaa ja vanha, viisas ja kokenut, jolla on tahtoa ja valtaa hallitsemaan luontoa ja itseään, hän esiintyy samalla mielestämme merkillisen epäviisaana ja osottautuu odottamattoman kokemattomaksi, ryhtyessään kosimaan nuorta tyttöä; niin, hänen rakkautensa nuoreen Ainoon ei saata heikkoudessaan ja ilmeisessä järjettömyydessään olla muuta kuin traagillinen.
»Oi, veikko, kukin tääll' on kansalainen vain ainoon toden kaupungin; kai kysyt, ken matkamies Italian meist' oli?» Nuo sanat kuulevani luulin kaukaa ja siitä kauempaa, miss' seisoin; siksi lähenin, lähempää ne kuullakseni. Näin muiden kesken varjon, vartovalta mi näytti, ja jos kuka kysyy, kuinka: hän nosti leuan sokeoiden tapaan.
Tään ainoon paikan päällä maan Soi sulle sallimus; Täss' elää, kuolla täytyy sun, Tul' onni, onnettuus. Määrä kävi väärään. Mä pitkin tietä kotiinpäin Tuot' aina aattelin, Kuink' ammoin nähtyä äitiäin Mä tervehyttäisin: «Mit' armasta ja kaunista» «Sanoa keksinkään,» «Kun mulle kallis kantaja» «Levittää syliään?»
"Minä myönnän viisautenne todeksi", vastasi ylioppilas leikillisesti, "enkä tiedä muuta neuvoa, kuin että te neuvotte minulle jonkun." "Oi hänet voitte löytää lähempää kuin luulettekaan", vastasi Mathilda, rypistäen otsaansa ja katsahtaen leikillisesti Ainoon. Aino seisoi selin heihin eikä ollut mitään huomaavinaan, katseli vaan seinällä riippuvia tauluja.
Päivän Sana
Muut Etsivät