Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Mutta tämä tietämättömyyteni ei ole minua ainiaan seuraava – tämähän olisikin onnetonta – vaan on pian herkeävä. Valmistettuna siis, Simmias ja Kebes, minä näin tulen tutkisteluun takaisin.
Auta, Jesus, kärsimähän, Tyytymätön Sinun tahtoos ainiaan; Toivossa suo risti kantaa, Itsen' antaa Sinun haltuus kokonaan; Apu ollos ilossani, Murheessani, Neuvo armoos luottamaan! Auta, Jesus, itsellesi Omaksesi Veres kautta minua! Mua valittujes kanssa Kokonansa Maailmasta erota! Vahvista mun voimiani, Uskoani Läpi mailman kulkeissa!
Se nauha oli käsittämätön seikka kaikelle metsän kansalle, se muistutti niille ainiaan, ettei tuo levollisena liehuva olento sentään kuulunutkaan metsään, vaan sille suurelle punapäiselle naiselle, jonka kirves oli puitten seassa synnyttänyt niin levottomuutta herättävää meteliä.
FAUST. "Tajunta" mont' on laatua; Ei nimittää saa lasta nimellänsä! Ne harvat, jotka "tajusivat", vaan Ei voineet malttaa suurta sydäntänsä, Ja uskoi roskaväelle jalot näkemänsä, Roviolle vietihin tai ristin kuolemaan! Mut veikko! yö on kulumaisillaan, Siis jutut jääkööt toistaiseksi! WAGNER. Halulla valvoisin vaikk' ainiaan, Kun opista näin tulis haastelleeksi.
Jerusalemista Tiberiakseen. Oleskelimme kaikkiaan kymmenen päivää Jerusalemissa, jossa olimme ehtineet hankkia ja saada monta ystävää, ja jossa meillä oli ollut monta mieluista hetkeä muistellessa siellä kerran tapahtuneita, ainiaan unhottumattomia tapauksia.
Silloin olen kohta sinun yhtä onnellinen kuin nyt ja ainiaan olen sinua rakastava Jacobi.»
Syvälti tunnen vaan: Oon madon vertainen, jok' uurtaa sorassaan, Sorassa-eläjän ja -syöjän, kun Sen käymär' astuu, hautaa tomuhun. Soraahan on tää seinä korkea, Mua sadoin hyllyin aitaellen, Nää kamsut tässä toukkakunnassa, Tuhansin roskin mua ahdistellen! Vai täällä kaipaamani saan? Tuhatko kirjaa lukemalla tietää, Ett' ihmiset on kurjat ainiaan, Ett' onnen päivää joskus harvat viettää?
Hän, auttava, Nöyrä, kestävä Sisar, uhraava, Hellä, kärsivä, Poissa on. Kolkko hauta vaan Sulkee maalliset Poveen kylmän maan Jätteet viimeiset: Poiss' hän on. Vaan ei kuitenkaan Poissa ijäti; Kerran sinne saan Mennä minäki, Minne hän. Silloin siellä hän Jälleen jakavi Iki-elämän Ilot kanssani Ainiaan. Kalmistossa.
Koruton runo kuuluu: »Tawaroilla tallellansa Wilkke wielä kuollessansa pyysi kansan kaswatusta, suomen kielen suojelusta, autti muita ainiaan, kulki itse kunniaan.»
Oi, Ischabod, oi, Ischabod, Viel' liha synnin kahleissa oot. »Me hänet naitimme, sai vanhan lesken, Jonk' kanssa eläissänsä kahden kesken Hän suojaa saisi pauloiss' saatanan Ja lihan viettelyksiss' sekä maailman. Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon, Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon, Mi joka hetki oli varuillaan Ja Anderssonin jäljess' ainiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät