Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kun se aika tuli, että Juhon mielestä olisi Mikon ja Ainan kotiin pitänyt jotain kuulua, ei hän kaupungista palaawille ja terweisiä tuowille kyläläisilleen kertaakaan unohtanut tehdä tuota "sinne kuulumis=kysymystään", mutta he eiwät waan koskaan tienneet "mitään erinomaisia", ja näyttelipä siltä kuin Juho ei olisi ollut oikein tyytywäinen.
Tieto tuosta, että Martti oli nyt ijäksi häneltä mennyt ja ett'ei tuokaan kovan monen miehen saamisen yritys onnistunut, Kolkin pilkkaava nauru ja katse, Martin ja Ainan ilve-hymy, tieto siitä, että he kuulivat kaikki hänen puheensa ja vehkeensä, ja Kirrin kylmä käytös häntä kohtaan vaikuttivat sen, että hänen silmänsä remahtivat selällensä ja ymmyrkäisiksi kuin suitsirenkaat.
Hän ei kumminkaan suostu ikänä Martin ja Ainan naimiseen ja hänellä on semmoiset minun antamani aseet käsissä, että hän voi estää heidät yhtymästä, vaikka pappi ja Kolkki vielä mitäkin puhuisivat. Ei vaikka taivas ja maa repeäisivät ja aurinko muuttaisi ratansa, niin heidän asiastansa ei tule mitään ja sepä se juuri suojeleekin minun tehokkaammat temppuni ilmi tulemasta. Ha, ha, ha, haa!
No, hei Ainan kirje Martille", sanoi Katru tuimasti. "Tuohonhan minä panin sen kaapin päälle", selitti Kirri. "Mutta sitä ei ole siinä", selitti Katru. "Voi hiiton väki! sen on Martti vienyt", sanoi Kirri harmissaan. "Sinä ainainen vetelys! Varsin sen niin laitoit, että sen piti joutua Martin käsiin voi, voi! Nyt Martti tulee taas ruti-hulluksi, kun hän saa käsiinsä sen ryökäleen kirjeen voi, voi!
"Varastettu", sanoi Kolkki kummastuksissaan ja jatkoi sitten: "Kylläpä liikkeellä olevat pahathenget ovat osanneet juonensa kutoa, mutta tässä ei auta muu kuin totuus. Taidotko ensi pyhänä kuulutuksille Ainan kanssa? Hänen mielensä tiedän jo kyllin". "Voi kuinka mielelläni minä sen soisin, mutta se epäyskirja", ilmoitteli Martti puolittain. "Mikä epäyskirja?"
Mutta minä pelkään niin kauheasti kirjeen joutuvan hunnikolle", sanoi Martti epäillen. "Vaikka kuinka paljon kirjoittaisit, Martti kulta, niin minä odotan minäkö kirjeen hunnikolle saattaisin? Sitä en tee ja sen vannon taivaan, maan ja Jumalan nimen kautta! Ei tarvitse peljätä, kyllä kirje tulee Ainan omaan käteen", vakuutteli ja vannoi Lillu.
Tuo näkö peljätti miestä niin, ett'ei hän uskaltanutkaan enään nousta portaille. Hammasta purren ja sadatellen lähti hän pois, ja rommi juoksi wirtana hänen repustansa. Sitten palasi Juho tupaan. Ainan silmissä nähtiin nyt kyyneliä, joita salaten hän kiireesti riensi kamariinsa; Leena meni hywin warowasti hänen jälkeensä. "Woi, hywä lapsi!
Sen toimeen saatuamme kutsumme Martin ja Ainan kotia ja pidämme aina niinkuin omat rakkaat lapsemme heidät molemmat kotona", selitti Kirri. "Ja annat sen kuusikymmentä markkaakin mennä hukkaan, jonka maksoit Markulle, ett'ei hän antaisi toista kuittia; eipä nyt ole raha mistään arvosta kuinka monta lyijykynää sillä rahalla olisi voinut ostaa?" muistutti Katru pisteliäästi.
"Kun Martin ja Ainan asiat ovat, niinkuin niiden olen kuullut olevan, ja kun tuo Kirrilä on niin raaka paikka, niinkuin tiedätte, niin eikö olisi parasta, että estäisitte lapsenne sinne joutumasta, sillä pelkäänpä Martin olevan samanlaisen", sanoi pastori. "Voi hyvä pastori! Martti ei ole paha; hän ei ole semmoinen kuin he", sanoi Aina tuskallisesti.
Hänenkin kanssaan puheliwat wanhukset kahdenkesken ja neuwoiwat häntä kaikin tawoin sowittamaan elämänsä niin, että se tulisi Mikon pelastukseksi. Juho pyysi miniänsä eteenkinpäin jatkamaan kirjeenwaihtoansa, niin usein kuin waan taitaisi. Piampa oli se wiikko kulunut loppuun, ja Mikon ja Ainan lähdön aika lähestyi. Kaikki hyöriwät iloisina matkan puuhassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät