Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Jos muistat äitisi oppia, et sano niin. Kuinka? Eikö sinua ole opetettu kaikessa mukaantumaan toisen tahdon alle, ensin äitisi ja sitten ? Sitten? Hm! Aina sinä lopetat tuolla kummallisella "hm". Hm! Mutta te tahdotte kai olla kahden kesken. Minä jätän teidät. Ei! Istu vaan täällä. Onhan hauskempi kolmen pakinoida. Hm! XVII:s KOHTAUS. Ahrén, Aili. AHR
Eikö niin? Hämillään. No, tie tys ti! IX:s KOHTAUS. Edelliset, Hartin, Aili, Ahrén. Hartin tulee ulkoa. Itsekseen. Kas niin. Nyt se on tehty. Täällähän on vieraita. Tervehtii. Terveisiä Kuopiosta. Kiitoksia. Hellille. Aili on sinua kovasti ikävöinyt. Niin hän sanoi. Aili ja Ahrén tulevat. Oletpa sinä kohtelias, Aili. Jätät vieraat yksin Me olemme niin hyviä tuttuja. Vaikka olisittekin.
Oudot onnen kyyneleet nousivat väkisinkin pastorin silmiin, ja hän pyyhkäsi tuon tuostakin salaisesti kädellään silmäsopukoitaan, eikä herännyt unelmistaan, ennenkuin Aili salin nurkassa tirskahti nauraa hihittämään ja kysyi, tahtoiko pastori lainata nenäliinaa. Pastori tunsi syntistä halua sanoa sopimattomia sanoja Ailille, mutta hän hillitsi mielensä ja meni nopeasti omaan huoneeseensa.
Vakaana, totisena sain sen sijaan käydä töpsyttää äitini rinnalla, tohtimatta edes taakseni vilkaista. Juoksunhaluinen, uppiniskainen koira saadaan nöyrtymään. Oliko ihme sitten, että minä taivuin? Aili kulta! Ensi kerran kuulen sinun näin puhuvan. Tosin olen huomannut, että sinussa piili jotakin, mutta näin paljoa en voinut aavistaa.
Tämän yksilöllisen kehityskulun eri asteita edustavat: ensin »lastu»-kokoelma Nähtyä ja tunnettua, sitten kertomukset Aili ja Kaksi rakkautta, sitten romaanit Pimeän pirtin hävitys ja Juha Joutsia. Vielä on hän kirjoittanut näytelmät Eri teitä ja Anna Sarkoila y.m.
Nyt siellä polskahti kala kaislikkorannassa ... aurinko laskee saaren taa ... karjan kellot kalkattavat, vasikat ynyy...» AILI. Pyyhkien silmiään. Isä parka... HANNA. Hän koetti kyllä taistella sitä vastaan. Hän piti sitä heikkoutena ja soimasi siitä itseään. Se oli hänestä miehuuttomuutta tuollainen koti-ikävä niinkuin hän olisi tunnustanut itsensä voitetuksi.
Vedenemo, kuiskasi Aili vavisten. Lähtään pois. Päästäkää minua soutamaan, niin joudumme pikemmin, sanoi Ossi. Tytöt väistyivät venheen keskeen ja Ossi tarttui airoihin. Tuota pikaa he olivat rannassa. Ylhäällä kartanossa ei kukaan tiennyt vielä mitään tapauksesta.
Monet muut heikäläiset vielä epäilevät omaa ohjelmaansa, hän uskoo siihen, ja hän tulee panemaan koko sielunsa sen perille ajamiseen.» AILI. Sen hän on, Jumala paratkoon, tehnytkin. Hän ajaa sitä kuin omaa asiaansa. HANNA. Minä luulen, että isä oli viimeiseen saakka kirjeenvaihdossa hänen kanssaan, koettaen saada häntä eroamaan.
Voi sitten sinua varmaan väsyttää. Käy istumaan tänne. Holm vaipui alas sohvan nurkkaan. Hän oli tosiaan kalpea ja rauenneen näköinen. Ei hän puhunut mitään eikä katsonut Ailia silmiin, niinkuin tavallisesti, otti vaan nenäliinan taskustaan ja pyyhki otsaansa. Aili istui pienelle tuolille hänen eteensä, onnea ja hellyyttä kuvastui hänen kasvoissaan.
Tietoja yhä lisääntyvästä eripuraisuudesta, hajaannuksesta, luisumisesta, turmeluksesta, ilmiannoista ja petoksista ne olivat kaikista pahinta myrkkyä hänen mielelleen ja terveydelleen. AILI. Ei olisi meidän pitänyt kirjoittaa niin tarkkaan siitä kaikesta. HANNA. Yhtäkkiä, kuin pinnistyksestä laueten. Lapset! te ette saa tuomita isää! YRJ
Päivän Sana
Muut Etsivät