Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
"Meidän köytemme on koht'sillään purkaunut, ja, jollei valaskala pian ilmaannu, pitää meidän liittämän sinun köytesi jatkoksi. Likemmäksi tänne, Leo, kaiken mokomin likemmäksi pari silmänräpäystä vielä, ja se on liian myöhäistä meidän pitää katkaista köysi, taikka saamme kaikki tyyni kuolla, sillä haavoitettu valaskala viepi venheen, miehistön ja kaikki Ahdin hautaan! Leo, tuolla se näkyy!"
"Täm' on luonnon vapahtamisikävöiminen, täm' on Ahdin valitus: "Onko minulla mitään sielua?" Suunnaton riemuhuuto purskahti niinkuin väkevä virta Andrén pään päällä. Tämä riehuva innostus ei kuitenkaan ollut mitään yhtä salaman nopeaa silmäystä vastaan, yht' ainoata silmäystä, joka lennähti hänen vaimonsa silmistä. Se tuiki kuni tulisäde ylt'ympäri Olgan koko olemuksen.
Mutta jos ne pidetään syvällä meressä Ahdin palatsissa, niin minä kiitän kutsuista enkä voi tulla." "Kas, sitä minä en tullut ajatelleeksi", sanoi kalalokki. "Minä hätätilassa osaan sentään sukeltaakin, ja hyvin luultavasti minä silloinkin menen, sillä arvattavasti siellä on monta hyvää kalaruokaa illalliseksi." Niin puheltiin kaikkialla Tellervosta ja Aallottaresta.
RIITTA. No se on semmoinen haltija, jolla on vilpoisa linnansa tuolla kosken kuohuvissa hyrskyissä, ja joka ei koskaan löydä lepoa eikä rauhaa, niinkuin laulussakin lauletaan. AKSEL. Missä laulussa? RIITTA. No mutta sinä olet kokonansa poissa laidoilta, Ahdin laulussa. Etkö tiedä edes sitäkään. No kuulehan siis, minä laulan sen sinulle. *Laulu N:o 4.*
Aamurusko kohotti jo yli vuorten sormiaan. Niin, meidän on kaiketi sitten erottava, hän sanoi. Niin. Ja tänä iltana sinä olet jo toisen oma. Ja tänä iltana sinä menet jälleen Ahdin impien karkeloihin. He erosivat. Pulahti pimeään valtakuntaansa se maankuulu kuninkaanpoika.
Sinut kyllä säikyttelen niin pahanpäiväisesti, ettet enää ikinä tule minun vastuksikseni. Tuolla hän onkin!... Tähän asetun väijyksiin ... ja tulkoonpa nyt ken tahansa, hän joutuu tekemiseen Ahdin kanssa. Kas niin, tahdotteko tanssia, kyllä minä tahdista huolen pidän. KAARLO. Hän asettuu väijyksiin; mitä hänellä on mielessä? Hän soittelee... Kas sitäpä kelpaa kuunnella... Mitä! Ahdin laulu!
Sillä Ahtolan nuorin neiti kietoi hänet käsivarsillaan ja hänen suortuvansa lankesivat hänen kasvoilleen kuin esirippu kaiken entisen ja nykyisen välillä. Niin uivat he päin Ahdin linnaa kuin kuutamon kajastus merellä tai putoovan tähtösen hopeajuova, joka häipyy pimeyteen. Oli koolla koko ahventen valtakunta noita harvinaisia häitä viettämässä.
Pidettiin paljon Ahdin linnassa siitä maankuulusta kuninkaanpojasta. Hän oli siro, hän oli sorea, hän oli sukkela, ja vaikka kaikki tiesivätkin, että hän oli oikeastaan vain ihmislapsi, sopi kalanpursto niin hyvin hänelle, että korkeimmatkin kuolemattomat kohtelivat häntä vallan vertaisenaan. Viimeksi oli Ahti tarjonnut oman tyttärensä vaimoksi hänelle.
Ethän sinä voi minua naida. Olenhan minä vain sinun mielikuvasi. Niin, olethan sinä vain minun mielikuvani. Toisti koneellisesti nuo sanat tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Ja kohta heitä oli siinä kuutamoisen meren rannalla kaksi itkijää. Ja sinä? kuiskasi sitten hiljaa tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Kaiketi on minun jäätävä Ahtolan asukkaaksi. Ja mentävä Ahdin kassapäiden karkeloihin? Niin.
Tuoll' olen kiikkunut kivillä lapsena, mansikanmarjoja syönyt, tääll' olen liikkunut, lehdoissa lempinyt, laulanut, leikkiä lyönyt, noit' olen soutanut virtoja, järviä, ajellen karjoja Ahdin, soutanut, joutanut, joikunut heimosta hengen ja kauneuden mahdin. Milloin ja missä?
Päivän Sana
Muut Etsivät