United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syntyi äänettömyys, joka ei tahtonut ottaa loppuakseen sittenkään, kun kellot ulkona taas alkoivat kilistä. Kaikki olivat he sen kuulleet, ja kaikkien korvissa soi se vielä tauottuaankin. Sulkekaa ovi siellä! huudahti isäntä; von Döbeln lopetti keskeytyneen lauseensa, Adlercreutz joi isännän onneksi, ja naiset koettivat taas olla iloisia. Mutta mieliala ei enää saanut siipiä alleen.
Ikimuiston vartioikoon miehuus, miehenkunto vakaa! Orjan jalka ei saa painaa hautaa, miss' on Munter vainaa. Jääköön vanha kantasuku suojaks! Aamen! Hyvin nuku!» Buss korpraali päätti, alas astui päältä hiekan harmaan. Adlercreutz nyt haastaa halas, kätehensä voitonvarmaan otti lapion ja heitti kummulle, mi urhon peitti, hiljaa hiukan Suomen multaa; sanat harvat, mutta kultaa!
"Jos Adlercreutz on lähellä, niin on hyvä", sanoi kenraali. "Hän on urhoollinen sotija, sitä ei kukaan voi kieltää, mutta kun vaan kerran saamme hänet tuleen, niin että hän oikein innostuu, unhottaa hän kaikki määräyksensä ja antaa väkensä mennä mihinkä se tahtoo ja tehdä mitä se taitaa. Mitkä prikaatit hänellä ovat myötänsä?" "Kaikki neljä!" vastasi Kullneff.
"Sano Kullneff'ille", lausui hän, "että hän puolustaa Liuhtaria, niin kauan kuin mahdollista. Meidän on tunkeminen lävitse, vaikka Adlercreutz oikeallakin sivulla olisi estänyt meitä. Käske Kullneff'in sytyttää kylä tuleen. Se on ainoa neuvo pelastuksekseemme". Venäläisten tykistö kuormaston kanssa vetäytyi sillä tiellä, joka oli tehty suopeltojen ylitse, Liuhtarin taakse.
Kun kuninkaan mielettömyys oli saattamaisillaan Ruotsin valtakunnan perikatoon, ottivat muutamat upseerit, Adlercreutz etunenässä, hänet vangiksi; hän pantiin pois kuninkaanvirasta ja Ruotsissa asetettiin uusi hallitus. Sitten hän lähti Saksaan ynnä muille maille, ja kuoli 1837. Aljettu rakentaa v. 1748, valmistunut Kustaa III:n aikana.
Adlercreutz sen virkkaa voisi, Cronstedt myös ja moni muu, mut ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. Jalot lausuin nimet, heille kiitosta ja kunniaa! Monta heidän vertaistansa povehensa peitti maa, Döbeln lepää, Duncker lepää: kysy heidän aikojaan, niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan.
Sitä vietettiin ainakin isoilla pidoilla, mutta tänä vuonna piivat ne tavallista merkillisemmät ja vieraita edempääkin odotettavissa, sillä ajat olivat epävarmat ja ihmiset tahtoivat tavata toisiaan ja kuulla uutisia. Suomen joukkoja oli siirretty itäänpäin, Tukholmasta oli saapunut upseereja paikkakunnalle, Adlercreutz oli luvannut tulla Kiialasta ja tuoda mukanaan von Döbelnin.
Kun sotaa Venäjää vastaan taas käytiin 1808, sattui niin että 16. p. huhtik. suomalaisen sotajoukon yliajutantti, eräs kreivi Löwenhjelm, joutui Venäläisten vangiksi, ja silloin nimitettiin Adlercreutz hänen sijaansa.