Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Hra kanttori alkoi harjoittaa äänetöntä laulua: hän haukotteli. Hra vallesmani teiskaili levotonna. Hra kirkkoherra aloitti puheen voisaatavista. Hra sihtieri alkoi silitellä olutpulloja. Hän käveli nurkasta nurkkaan. Hän avasi lopulta kyökin oven ja sieltä sieltä ilmestyi hänelle Aatami: vihko levällään edessä lukea paahtoi hän hiki otsassa. Kovin hämmästyi päivän sankari.
Mutta kas jos riitaa etsimme, niin kylläpä löydämme aina syitä niskaharjastemme kohotteiksi. SIMEONI. Missä emme löydä sitä niinkauan kuin tuo vanha Aatami kutittelee ja kutkuttaa meissä täällä luun ja nahan välissä?
Kauan oli rovasti puhutellut Oinolan Aatamia kahden kesken, ja kauan oli Aatami istunut ääneti, kunnes rovasti lopuksi lausui: »Meillä ei ole kaikkitietäväisyyden lahjaa, sillä se kuin ihminen tietää, ei se mitään ole.
Ja tuolla noin on kunnioitettava Aatami Craigdallie, meidän kaupunkimme vanhin pormestari, sekä taistelunhaluinen seppämme Wynd-kadulta, ynnä vielä kolme, neljä muuta aseellista miestä.
Mutta tämä, sen aikaiseksi kylläkin terävä väitös, jäi kokonaan huomioon ottamatta, kun sitä ei tuotu esiin Jonaksen ponnella, varmuudella ja äänivaroilla. Kaikissa tapauksissa tämä hänen haparoiva yrityksensä kuitenkin todistaa, että vanha Aatami on asianajajienkin kantaisä. Monta tuhatta vuotta on kulunut Aatamin ajasta. Kehitys on tehnyt tehtävänsä kaikilla aloilla.
AATAMI. Rikas olen ja ja Kysyn siis sinulta Liina Mikontytär Heiskanen, tahdotko ottaa tämän Aatami Aholan mieheksesi? LIINA. Varjelkoon! TOIVOLA. Mitä se sanoi? AATAMI. Mitä se sanoi? HEISKANEN. Kaikessa tapauksessa on asia jo päätetty. Liinasta ja Aatamista tulee siis pari. Myötäjäiset. Nyt tullaan niihin. Asian yksi osa on siis kai suoritettu, mutta miten on myötäjäisten laita?
Tämä kirje? Mi mi minun. Mikä on tämä kirje? Ra rakkauteni sanansaattaja. Se on luvaton! Se seisoo kirjassa ja edesmenneitten miesten esikuvissa, puolsi Aatami, kun oli ensi hämmingistä vironnut. Se on täällä luvatonta, jatkoi itsepintainen ääni, ja tänä iltana lankeaa lopullinen tuomionne. Armahtakaa! huokasi vielä ohut nuorukainen; vaan sillä hyvällä sai hän tepsiä ulos.
Ensin hän ovella varovasti vaanieli ja epäili olevansa mahdollinen sisään-astumaan, vaan jäljessä kun toiset ahdisteli, riipaisi hän äkkiä oven auki ja seisoi eteisessä. Kuten tavallisesti, astui Aatami nytkin esiin viistosti sydämenpuolinen kylki edelläpäin. Tervehtiessä vaan tapahtui pieni erehdys.
Yksi ainoa oli, joka itkettynein silmin katseli, kuinka hänen sininen hattunsa töyhtö vilahteli puitten välissä ja viimein tien käänteeseen katosi; se ainoa oli ankaran voudin tytär, tuo lempeä ja valkotukkainen Kreeta. Tuskin oli kreivi poissa, kun mestari Aatami huusi esiin työnjohtajansa. Korjatkaa pois olut! huusi hän. Vetäkää esille vankirattaat, ja viekää Niilo linnaan.
Siitäpä muistan olleeni koulussa, lohdutti itseänsä Aatami, ja tiedänpä kerran sanoa mitä herruus maksaa. Mestari Sepeteus itsekin usein vuodatti lohdutusta kurinsa haavoihin, koska hän lausui: Opinsauna autuas aina, Koska vitsoin vihmoillaan. Niin kului vuosia kolmikunta, jolla ajalla Aatami ehti yhtä ja toista oppia; mutta kallihinta aarretta puuttui hän vielä.
Päivän Sana
Muut Etsivät