Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Se oli Amalia, Aake Berg'in vaimo, tuskin kolmenkymmenen vuotias nainen, jonka muotoa, liioittelematta, voi sanoa kauniiksi. Hänen keskikokoinen vartalonsa oli tanakka ja lihavanläntä, vaan ei kuitenkaan siihen määrään, että olisi loukannut sopusuhtaisuuden sääntöjä. Hänen käyntinsä olikin keveä, samoin kuin hänen käytöstapansa viehättävä ja miellyttävä.
Tosin oli se ollut puheena, kun Jakobsson ensin kantoi häntä Aake Berg'in taloon, mutta hän oli silloin ollut tainnoksissa eikä muistanut mitään ensimmäisestä olostaan siellä. Myöhemmin oli everstiluutnantti kyllä itse kertonut Jakobsson'ille tapauksen, mutta tämä ei ollut katsonut tarkoituksiinsa soveltuvan antaa itseänsä ilmi.
Ehdittyänsä portille sanoi Aake Berg portinvahdille: "Sinä et saa avata porttia kenellekään, joka ei tunne oikeita tunnussanoja! Mutta kaikille niiden tuntijoille avaat sen ja kätket jokaisen, joka pyytää tulla kätketyksi, tallin alla olevaan kellarikamariin." "Te voitte täydellisesti luottaa minuun!" vastasi portinvahti. "Hyvä on!"
Toivokaamme parasta ja väärin on välttämättömästi otaksua, että onneton sattumus on saattanut tämän nuorukaisen tahtomme alle". "Elvira ... älä kiroo minua, vaikka minä tulin kiroukseksi sinulle!" jupisi sairas samassa, ja huokaus pusertui hänen rinnastaan. Aake Berg katsoi Pentti Esanpoikaan. "Mahtaneeko hän herätä?" kysyi hän. "Sitä en luule.
Sillä vaikka askeleitani on sinne ohjannut kiitollisuus siitä ystävyydestä ja hyvyydestä, jota he minulle ovat osoittaneet, tunnustan mielelläni, että edeskinpäin olen varsin mieltynyt tuon yhtä viisaan kuin kauniinkin tytön puheluun, ja että Aake Berg'in talossa tunnen itseni mieleltäni rauhallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi kuin missään muualla.
Meidän pitää nyt palaamaan pari tuntia taaksepäin ajassa, seurataksemme Jakobsson'ia ja Aake Berg'iä heidän vaarallisella matkustuksellansa ja huomataksemme, mitenkä he onnistuivat vaikeassa toimessa, jonka olivat ottaneet toimittaaksensa. Saavuttuansa Drottninggatan nimiselle kadulle ja kulkiessansa sitä pitkin ihmetytti heitä suuresti, että täällä nyt oli niin hiljaista ja rauhallista.
"Nyt on meidän mitä kiireimmiten pukeutuminen vale-pukuihin sanoi Aake Berg, jäätyänsä kahden kesken Jakobsson'in kanssa Miksi ja millaiseksi henkilöksi ai'ot muuttaa itsesi?" "Sepäksi taas niinkuin viime kerrallakin valhe-puvussa ollessamme. Se on oivallinen ammatti tuo sepän ammatti; minä rakastan sitä.
En mitään hartaammin toivoisi, kuin että hänen Rikkiviisautensa päivät päättyisivät samalla tapaa kuin korkeasti autuaan kuningas Eerikki neljännentoista aikoinaan!" huudahti Aake Berg. Tämä lause loukkasi Pertti Månsson'in hurskasta mieltä. "Sellaista kohtaloa en tosin toivoisi suuren Kustaa Aadolf'in tyttärelle", lausui hän.
Jo iltapuoleen ja muutamia tuntia aikaisemmin määrättyä kokous-aikaa, lähti everstiluutnantti Aake Berg'in luo, koska hänen aikomuksensa oli käydä vieraissa Aake Berg'in ja hänen perheensä luona. Sattumalta oli Pentti Esanpoikakin saapunut sinne.
Hän puhui unissa ja saman nimen on hän jo useasti toistanut tänään. Siinä on joku salaisuus, jonka tutkiminen ei ole meidän asiamme." Kun kapteeni taas hengitti levollisemmin, lausui Aake Berg: "Te unohdatte levon. Uskallan muistuttaa siitä".
Päivän Sana
Muut Etsivät