Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Elli on probleemi, jonka tekijä asettaa meille keskustelun alaiseksi. Harvinaisuutena Ahon tuotannossa on tämä kirkas, kaunis kirja jo tuon hänelle niin oudon käsitteellisen piirteensä ja puhtaasti yksilöllisen sielun-elämän erittelynsä vuoksi mitä huomattavin. Mutta Aho ei ole luotu sielullisten ongelmien selvittäjäksi.
Vaan Aho iltapuoleen tultuaan kaupungista kun näki mökkinsä puretuksi, istui raunion ääressä hetkisen ja astui sitten metsään, jonne erään suuren kiven kupeelle asettui maata. Aamulla hän löydettiin kyllä elävänä sieltä, vaan jalkansa olivat pilalle paleltuneet, jotta ne piti sahata poikki paljon yli polvia.
Hän yksin voi tulevassa tuotannossaan näyttää, onko alussa painostamani varovaisuus vieläkin ollut liian pieni, olenko sittenkin liian rohkeasti tehnyt johtopäätöksiä taiteilijan teoksesta tekijäänsä, toisin sanoin: onko Juhani Aho suurempi taiteilija kuin olen otaksunut!
Milloin he söivät, milloin he haastelivat satuja ja tarinoita, ja milloin taasen he makeasti makasivat, mättäällä pää, ja kuorsauksista jyrähteli kumiseva aho. Aamu oli kaunis, sen taivas sinisenä, kirkkaana kaarteli, ja metsistä ympärillä kuului raikkaan koillisen kohina.
Juhani Aho on palannut takaisin suomalaiselle pohjalleen, tullut täysin valmiina taiteilijana ja maailmankansalaisena. Suomen luonto on avannut ensin sylinsä hänelle, Suomen utuinen, tulvehtiva luonto, jolla tästä lähtien ei ole hänelle enää yhtään salaisuutta. Juhani Aho seisoo nyt realistisen taiteensa korkeimmalla kukkulalla.
Herr Landshöfdingen meddelas. Kejserliga Hof Rätten befaller Herr Landshöfdingen och Riddaren Gud allsmäktig vänligen. Åbo, den 19 November 1828. På Kejserliga Åho Hof Rätts vägnar. A.F. v. WILLEBRAND. Torsten Molander. Lofl. Magistraten i Wiborg. Af.
Se elää jokaisessa nikamassaan, se on kokoonpantu psykologisista pikkupiirteistä, jotka irralleen otettuina eivät olisi muuta kuin tarkkanäköisen ja kauneudelle alttiin silmän hetkellisiä havaintoja. Mutta siinä äärimmäisen taiteellisessa kokonaisuudessa, jonka ne »Juhassa» luovat ja jonka Juhani Aho tässä nyt on saavuttanut, muodostavat ne rautaisen ketjun.
Näytelmäkirjailijanakin on Ivalo, samoin kuin Aho ja Järnefelt, esiintynyt, vieläpä viettänyt pari sievää voittoa Juho Vesaisella, jonka vilkas toiminta ja väririkkaat kuvaukset eivät kiellä itseään näyttämölläkään, sekä Lahjoitusmailla, huomattava etupäässä sen väkevän todellisuuden-tunnun tautta, jolla tekijän on onnistunut tehdä eläviksi meille nuo jo historiaan kuuluvat karjalaisten talonpoikain kärsimykset.
Mutta minä olin jo ehtinyt kääntyä näköalaa katselemaan enkä pannut huomiota hänen tiluksiinsa. Sillä todella olikin kaunis se, mikä siinä eteeni aukeni. Aurinko oli juuri laskemaisillaan ja valoi viimeisillä säteillään metsikköä tuolla ahon reunassa toisella puolen järven. Isot petäjät ikäänkuin tulessa paloivat ja aho hohti kuin kullattu kumpu.
Eipäs näy meidän mökkiä... Eikä sitä Puhakan kaskeakaan näy, pani nyt toinen vastaan, mutta Otto väitti: Näkyypä sitte Massisen aho ja Kuivala ... ja jos olisi vielä tikapuut, niin näkyisi tänne asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät