Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Petronius rypisti kulmakarvojaan ja vastasi ikäänkuin harmistuneena ja äreästi: "Saatathan, jumalallinen, tuomita minut kuolemaan, jos sinut ilmiannan, mutta ei sinun uhkauksesi minua peloita, sillä jumalat tietävät kuinka vähän minä kuolemaa pelkään."
Tämän uuden kauhistavan ilmiön nähtyään ryömivät lapset sängyn alle ja pysyivät siellä niin hiljaa, että tuskin uskalsivat hengittääkään. Tulijat eivät heitä huomanneet. Jaana katsahti vihaisesti uusiin vieraihinsa ja kysyi äreästi: No, mitäs nyt taas? Olenhan sanonut, etten voi teitä auttaa.
Isä tokasi äreästi: »Mikä siinä kiikastaa, kuin et raittiimmasti saata lukea?» Mutta kun lukuni siitä kävi yhä sekavammaksi, niin hyppäsi isä ylös penkiltä, tapasi tukkaani ja möykytti päätäni seinään, että jytisi kuin riihtä puidessa. Hampaat kirahtelivat yhteen isälläni ja hän rupesi pieksämään kuin mielivaivanen. Paljoa en olisi enää kestänyt, kun olin vastikään hengen rajoja myöten revitty.
Tuo kunnon ylioppilas ei vastannut mitään, mutta hänen kätensä vapisi. Hän tähtäsi kauan ja oli huolellisesti tähtäävinään; sitten ampui hän ja ampui ilmaan. Huono ampuja! huusi vouti äreästi; ei kelpaa muuhun kuin suutaan soittamaan. Lataa uudelleen! Kah, mitenkäs sitä pilkkopimeässä osaa ampua? vastasi ylioppilas, muka suutuksissaan, ja tavoitteli kömpelöllä kädellä latasinta pyssyn kupeelta.
Mutta ei hovijunkkari sentään ilmaissut kummastustansa. Tyttö on toimitettava rippikouluun, sanoi hän äreästi. Osaatko sinä tanssia? Osaan. Se on hyvä se. Laittakaa hänelle pitkä hame; minä en kärsi enää nähdä häntä noin vaatteistaan ulos kasvaneena. Helena valmistuu ripille. Hovijunkkari oli pitänyt suurta huolta aikasempien lastensa kasvatuksesta. Siinä asiassa ei saanut mitään laiminlyödä.
Jätä minut nyt sovinnolla rauhaan! sanoi suomalainen äreästi. Ruotsalainen katseli häntä kohautti korkeita olkapäitään ja meni. Leopoldus Mair lähensi hikisiä kasvojaan Adelsvärdin hehkuviin ja päästi paksun naurun: Tänä iltana sinä olet kuin nuppu, veikkoseni, ja minä näytän sinulle semmoisen kukan, joka puhkee yöllä!
Pekka souti nyt Pekkalaisen kanssa kotiin, jossa Hakkarainen tuli heitä vastaan kysyen äreästi: "Saanko sinulta vaatteita lainaksi?" "Saat." "Annatteko minulle todistuksen siitä, mitä minulle on tapahtunut?" Sen kumpikin tahtoi kernaasti antaa, Pekalla oli kyllä kova urakka kirjoittaessaan ja sepittäessään todistusta, mutta valmiiksi se tuli. "Kiitos", virkkoi Hakkarainen, "minä lähden huomenna."
Mutta niin ei hänen olisi pitänyt ajatella, sillä seuraus siitä oli se, että pehtori seisahtui eräänä aamuna hänen eteensä ja kysyi äreästi, mitä hän tuolla vehkeellään tarkoitti. Toinen vastasi ja näyttipä hän sillä hetkellä hiukan ivasuulta pehtorin voivan siihen itse parhaiten vastata; sillä hän ajatteli, sanoi hän, ihan samaa, kuin pehtorikin, koska tämä ei vastannut hänen tervehtimistänsä.
Kyytimiehen olen saanut. 'Jos sinä tahdot mennä tänään, niin minäkin tahdon. Luulisinpa kuitenkin olevani omassa vallassani. 'Olet vaan tiellä, Holt vastasi äreästi. En saanut aikaa vastata sillä samassa tuli Elinakin matkapuvussa etehiseen. Holt katsoi häntä suurin silmin.
Kun Dorotea näki hänen tulevan, meni hän häntä vastaan ja sanoi ystävällisesti: »Hyvää huomenta!» »Anna minun olla rauhassa», murahti eukko äreästi. »Mene tiehesi ja anna minun olla rauhassa!» Kauas pakeni nyt ilo Dorotean sydämestä. Swartin emännän sanat sen karkoittivat. Hän vetäytyi pois emännän läheisyydestä ja läksi hiljaa, kyyneleet silmissään, astumaan vanhaa kirkkoa kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät