Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
»Tule luokseni, poikanen», puhui hän, »tule luokseni, että saan sinut sulkea ruokoista rintaani kohden.» Mutta kuningas esti häntä siitä. »En anna, Vellamo, poikasta sinulle», sanoi hän, »sillä et varmaankaan hennoisi häntä takaisin antaa. Avaa ennen pienen pirttisi ovi, niin näytämme hänelle veden kuninkaan asuntoa.»
Anna K olisi kyllä ihana, mutta hän on keikailija, ja hänen muotoonsa kyltyy, sillä itse hän on kauneutensa suurin ihailija. Katso, miten hän nytkin paronin edessä teeskentelee.»
Anna oli toisinaan lukenut jonkun kirjeistään äidille, mutta sanoessaan Juhon kerrontaa Rafaelin pyhästä-äidistä "jumalaiseksi puheeksi", ihastellessaan Heidelbergin "pilajuttuja", huomasi hän voivansa enimmän iloita veljensä kirjeistä pitäessään niiden sisällön vain yksityisomaisuutenaan tai puhuessaan niistä Merenlahtelaisten ystäväinsä kanssa.
"Setä, nyt ette puhu täyttä totta; eihän sitä myydä sovi". "Minulle vallan hyvin". "Ei teillekään; älkää sentään paheksuko". "No hyvä, mutta anna se lahjaksi sitte. Minäkin joskus sinulle lahjoitan jotain". "Setä, minä en tiedä minä en tiedä, mitä minä siihen sanoisin. Mutta minun mielestäni se on niin, etten minä saa sitä antaa omasta kodosta kenellekään".
PIRKKO. Että sinua kuulutetaan ensi pyhänä? Isä ja Johannes siitä puhuvat tuolla ulkona. HUSSO. Ohoo vai ollaan sitä jo niin pitkällä! No, no! tänäpäivänä on vasta perjantai. Vielä on matkaa pyhään. Hyvästi, Anna Liisa, hyvästi! PIRKKO. Sano nyt, sano! Onko se totta? ANNA LIISA. Voih ! Enhän minä tiedä. PIRKKO. Tiedätpäs, elä narraa.
Silloin kuului askelia eteisessä, kaikki hypähtiwät ylös, samassa myös salin owi awautui ja sisään astui nuori pappi. "Yrjö," kiljasi Anna ja juoksi, taluttaen pientä Marttia kädestä tulijalle wastaan, sillä Yrjö se todellakin oli, joka sodan tauottua oli wihittänyt itsensä papiksi ja tuli nyt apellensa wiran toimittajaksi.
Näin kiireenä kesätyön aikana saa niin vähän olla järvellä, että ilokseen sinne lähtee silloin kuin pääsee, sanoi Anna Maria ja ruustinnan rinnalla kävellä heilotti rantaan. Rannassa isäntä laittoi keskelle venhettä rovastille ja ruustinnalle istuimet ja perän puolelle kantoi rannan töyräillä olevasta verkkohuoneesta puikkarilla olevia kolmen kyynärän korkuisia mustia verkkoja.
Anna onni ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki olutta saisi, Palkollisetki panoista, Kasakatki kaljavettä, Vierrettä kivenvetäjät. Anna luoja luokosäätä, Herra heinän kuivautta, Armahalla luok'ajalla, Heliällä hein'ajalla.
Vasta viiden vuoden kuluttua, kun Siuruan kylän ison Siikaniemen komea Anna, jolla oli paljon ja monesta pitäjästä kosijoita ja kaksikymmentä tuhatta markkaa perintöjä, oli Kentän Mooseksen kanssa vihitty avioliittoon, ruvettiin taas puhumaan yleisesti ja ihmettelemään, että Anna ei ollut kehenkään muuhun suostunut kuin tuohon erämaan uumenissa olevaan Moosekseen.
"Sinä olet hywin lapsellinen, Anna. Klaus pitää häntä suuressa arwossa, hän on kaiken rumuutensa ohessa hywin säwyisä mies ja totinen sekä palweluksessaan uskollinen pian ylellisesti. Luullakseni Klaus on aikonut kuninkaan luona esittää hänelle jotain suurta palkintoa, joka on walmiina, niin pian kuin hän luopuu katolisesta uskostaan, ja tämä hirmuinen weren wuodatus kerran on päätetty."
Päivän Sana
Muut Etsivät