Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Maailma musteni Allin silmissä hänen istuessaan maassa, pää kättä ja penkkiä vasten, joka oli istuimena suuren pihlajan varjossa. Huimapää. Kaikki olivat äskeisestä keskustelusta vielä neuvottomina, kun Iikka riensi esille. »Eikö kukaan ole nähnyt minun poikaani?» kysyi hän. »Ettekö tiedä, missä Antero on?» »Antero?» virkkoivat miehet. »Niin, juuri Antero.
»Päästäkää hänet ulos!» pyysi Elina. »Lapset pitää jo viedä sisään yöksi, vaan minä en uskalla niin kauan, kun Antero on siellä.» Alli ja Antero tulivat ulos. Anterolla oli kädet selän taa sidottuna; hän katsoi taaksensa ja koetti irrottaa niitä. Elina meni Allin luo näyttämään tuoppia. »Katsokaa, tämän löysivät lapset metsästä.»
"Oisi ei saanut Saksastana, tavannut Viron takoa tämän neitosen soreutta, tämän allin armautta, tämän kasvon kauneutta, tämän muo'on muhkeutta, käsivarren valkeutta, kaulan hoikan kaarevuutta. "Eikä neiti tyhjin tullut: oli turkit tuotavana, vaipat vasta saatavana ja verat ve'ettävänä.
Kumminkin tuntuivat Miihkalin viime sanat ystävällisemmiltä; sentähden oli nyt Allin vastauksessakin vähemmän uhkamielisyyttä kuin suruisuutta: »Jos minä olisin lähtenyt iloisena ja ympärilläni olisi pelkkää iloa, silloin saattaisitte minua varottaa ja sanoa: istu, missä kerran olet istumassa, muuten menetät onnesi: mutta niin ei ole. Velvollisuus ja omatunto ajavat minua yöt päivät eteenpäin.
Allin uupumus ja väsymys oli haihtunut, hän seisoi aivan vilkkaana ja elpyneenä herrain edessä; mutta äkisti hänen rohkeutensa näytti kokonaan haihtuvan, hän katsoa tuijotti kuin kuolevainen ja sanatkin kuolivat huulille. »Mitä nyt?» kysyi Galitsin, tulkkiin katsahtaen, ja epäluuloisesti virkkoi Buturlin: »Aivanhan hän näyttää kiinni saadulta kavaltajalta.»
Näinpä lausui heimon vanhin, kansa Ukon maljan joi, vanhat haastoi harvaksensa, nuori kansa karkeloi; käkö kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen, meri aaltos vaaran alla, päivä paistoi päällä veen. Silloin nousi outo purje ulko-ulapalta, laiva kohti Suomen saarta laski lännen alta; urhot tuota ensin luuli allin ampujaksi, naiset kaupin haahdeksi ja saksan haljakaksi.
Alahan on allin mieli Uiessa vilua vettä, Alempana armottoman Käyessä kylän katua. Vilu on vatsa varpusella Jääoksalla istuessa, Vatsani minun vilumpi Astuessani ahoja. Syän kylmä kyyhkysellä Syöessä kylän kekoa, Kylmempi minun sitäi Jäävesiä juoessani. Missä nyt minun osani? Osa oli minulla; ennen, Niinkuin muilla muuallaki, Kun kasvoin ison koissa, Elelin emoni mailla.
»Hän kaatui Isonkyrön lakeudella», vastasi Alli hiljaa. »Siellähän Miihkalikin kaatui.» »Oliko teidän miehenne nimi Miihkali?» »Oli, eikö se ole kaunis nimi?» Allin huulilla värähti hymy; hän vastasi: »Minusta pitää miehen, jolla on se nimi, olla voimakas ja jalo mies.» »Ja hyvä», jatkoi Elina, »ja viisas ja uskollinen kuolemaan asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät