Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tuo pienokainen kurotti kätensä minua vastaan, kun vaan näki minut ovesta, niin, hän tahtoi minulle, vaikka istui äitinsäkin käsivarrella. "Kotoa sain usein kirjeitä; Niilo ja Martta olivat nyt kihloissa. Sisareni kirjeissä ilmaantui onni ja toivo; minä vastasin hänelle vointini mukaan samaan tapaan. "Te ehkä ihmettelette, neiti, etten voinut voittaa suruani ja iloita heidän kanssaan.
Se oli ruma pieni sikiö, pää suuri ja ruskeat silmät isot ja kummastelevat, jotka katselivat ympärinsä ikään kuin ihmeissään siitä että hän oli tullut maailmaan, ja ihmeissään oli hänen äitinsäkin. Sidse oli saanut hänet varomattomuudesta eikä hän pannut suurta arvoa tähän sälliltä saamaansa muistiin.
"Ja kuitenkin rakastan häntä vieläkin! Rakastan häntä tyttäressään!" Nousevan auringon ensimäinen säde kohtasi akkunaa, niinkun salaman vikevästi lennähtävä valo. Hän liikahutti äkisti päätään ja käänsi pois kasvonsa. Mutta pian katseli hän taas aina kirkkaammin valaistua akkunaa. "Niin, minä tunnen että rakastan tuota herttaista olentoa! Hän on yhtä kaunis, kuin äitinsäkin, mutta puhtaampi.
Ihmisiähän ne ovat muutkin", sanoi rovastinna ylenkatseellisesti ja nousi seisalleen lähteäkseen pois. Ailikin kun huomasi äitinsä kyllästymisen, niin kiirehti aukasemaan ovea ja lähti äitinsä edellä ison salin poikki juosta kipittämään pieneen saliin, mistä kuului toisten lasten hälinä ja sinne hän tiesi äitinsäkin tulevan. Huomen aamuna oli yhtä kaunis ilma kun edellisinäkin päivinä.
Nähtiin selvästi, että Emmalla oli tai hän luuli omaavansa rikkaasti vaihtelevan tulevaisuuden edessänsä, ja että hän juuri nyt kurkisteli selvästi siihen; jota vastoin Maria oli kasvanut juurikuin siinä mielessä, että hänestä aikonaan tulisi köyhä kaptenska, kuni äitinsäkin, ja kun nyt Jumala oli suonut hänelle mieheksi luutnantin, niin näkyi hänen tulevaisuutensa olevan jotenkin määrätty.
Minä nousin ja astuin vavisten askeleen likemmäksi. "Yhtä pieni kuin hänen äitinsäkin," mumisi hän itsekseen, "ja hänellä on samankaltaiset suuret silmät ja kylmä, ahdas sydän hänenkin otsalle on kaadettu vettä." "Ei, mummo," vastasin minä tyvenesti, "minulla ei ole kylmä sydän!"
Enkeli maan päällä, Herran enkeli, Sanon mä, ja vannon: joka toisin sanoo, Hänpä tulee tekemisiin minun kanssain. Mutta mitä? Seraaffi on rakastellut Poikanallia! Haijaj! Ja iso-isäs Arvoisa ei ole saanut tuosta Vallattomuudestasi tiedon-tipparaa! ELINA. Tuota ällös ihmettelkö. Vaivoin vallan Saipa tästä äitinsäkin tiedon.
Eihän ne Iikan lukemiset olleet sinnepäinkään, kuin ne "kirjassa" olivat; hän luki vaan sentähden, kun näki isänsä ja äitinsäkin niin tekevän, ja siinä pääasia, tulipa luku sitte minkälaista tuli.
RICHARD. Sano, mahtikuningatar hänest' elpyy. ELISABETH. Nimeään itkevä, kuin äitinsäkin. RICHARD. Rakastan häntä ijät päivät, sano. ELISABETH. Kuin kauan nämä iät päivät kestää? RICHARD. Sen, minkä sulo ikä armahalla. ELISABETH. Kuin kauan armahalla sulo ikää? RICHARD. Niin kauan kuin vaan taivas suo ja luonto. ELISABETH. Niin kauvan kuin vaan horna suo ja Richard.
Kun Kokko-Kustaa ehti 15 vuoden ikään, kuoli hänen isänsä ja hän asettui vuosirengiksi Kärjenniemen kylään, mutta jo seuraavana vuonna, äitinsäkin tällä välin kuoltua, muutti hän pieneen tölliin Valkiakoskelle ja ryhtyi toden teolla metsästäjän ammattiin. Kymmenen säästettyä riksiä, Hektor ja pyssy olivat ne varat, joilla hän alkoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät