Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Tyttö otti päältään palttoon, jonka hän sanoi erään hyvänsuovan rouan hänelle lahjoittaneen, ja aikoi mennä levolle. Silloin tarttui isä häneen kiinni. "Anna tänne rahat!" karjui hän hirveällä äänellään. "Mitkä rahat?" kysyi tytär punasena, heittäen vihaisen silmäyksen äitiinsä, joka nurkassa äimistyneenä odotti asian menoa. "Minä olen sinua tähän asti elättänyt.
Poika säikähti ja pysähtyi huomatessaan kreivin upeassa ritaripuvussaan pitkä, häilyvä höyhentöyhtö kypärissä. Hän katsahti äitiinsä, näki kyyneleet, jotka vuolaina vierivät tämän kalpeita poskia ja huudahti äänekkäästi: »
Lemminkäisellä on syvä rakkaus ja luottamus äitiinsä ja hänen tottelemattomuutensa osottaa vain, että hän tietäjänä oli enemmän itsenäistynyt kuin tavallinen atlantilainen; voi täydellä syyllä sanoa, ettei hän ketään rakastanut niin paljon kuin äitiään.
Ja kirkastuneena tuo hurskas vanha vaimo katsahti taivaalle, kun sydämmensä vielä vapisi tuskan painosta. Semmoinen Jumalan tahdon haltuun antautuminen oli Ruppertille vieras ja ihmetellen hän katsahti äitiinsä. "Kuinka saattaa niin lausua!" huudahti hän. "Emme vielä tiedä varmaan, onko Antero haudattujen joukossa." "Minä tiedän", vastasi hiljaa vanha rouva, pannen kätensä ristiin.
Kaikki tutut ovat luonani käyneet, paitsi minun veljeni vaimo ja hänen prinssinsä. Kälyni on sanonut: minun kytyni kyllä tietää, missä hänen vanhempainsa talo on; me emme juokse hänen perässänsä. Nuori Lents, kun minä ensi kerran hänen näin, inhoitti minua; hän ei ole sukumme muotoa, vaan hän tulee äitiinsä.
Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt. Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan. HELUNA Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen. ILPOTAR Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen. Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää.
Elisabet tuijotti äitiinsä; hänen mieleensä välähti jotakin ... kerääntyi yhtä ja toista isän ja äidin keskinäisestä suhteesta. Ja kääntyen äitiinsä hän kysyi vain: »Mutta miksei se sitten kestäisi, äiti?»
Poika totteli sanaa sanomatta, mutta kääntyi vielä ovella ja loi sekä vieraaseen että äitiinsä kummastelevan, selitystä kyselevän katseen Vieras oli mennyt, Inkalan nuori emäntä istui yksin kamarissaan. Se oli niinkuin unennäköä, kun hän nyt sitä itsekseen ajatteli. Oliko se todella Olavi, joka oli heillä käynyt? Vai oliko hän nähnyt näkyjä keskellä päivää? Alussa oli kaikki ollut luonnollista.
Silloin ilmestyy erimielisyys ... ja niin oli nyt tapahtunut rouvan ja Annetten kesken asessori Svaningin suhteen. Annetten luottamus äitiinsä ja rakkaus Hjalmariin harmitti hyvää kamreerin rouvaa, sillä Annette rakasti niin muodoin jotain toista, kuin häntä itseänsä, ja hän olisi tunnossaan nuhdellut tyttöä kiittämättömyydestä, jos ei kohtaus äitin kanssa olisi häntä miellyttänyt.
Mutta kun toimitus oli loppunut ja hän yhtyi äitiinsä, joka itki silmät peitossa, pyrki hänelläkin itku valloilleen. Hän sai sen kuitenkin puserretuksi muutamiin kyyneliin, vaan ei ollut varma, milloin se syöksähtää esiin. Yhtään sanaa hän ei voinut lausua äidille eikä uskaltanut katsoa tämän itkuisiin silmiin, kun he lähtivät kotia. Aivan kuin pulppusi itku kurkussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät