Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mutta lapsillensa isä lausui: «eikö teillä tosiaankaan ole neroa ja kekseliäisyyttä sen vertaa, että voisitte huvittaa äitiänne ja hankkia hänelle ajattelemista noina onnettomina postipäivinä? Henrik! sinun asiasi on rauhoittaa häntä.
Te, sir, joka tahdotte naida tytön, joka hellästi teitä rakastaa ja josta on tuleva kaikin puolin hyvä, käytöllinen vaimo, katselkaa tarkoin miten hän teidän vanhempianne kohtelee osoittaako hän heille sanomatonta hellätuntoisuutta, puolueetonta kunnioitusta vaikka ainoasti epäselvästi tätä hellätuntoisuutta ja kunnioitusta huomaisitte, tahi tahtooko hän, jos joku aihe kylmäkiskoisuuteen syntyy teidän ja teidän vanhempanne välillä, lumousvoimallansa saattaa teitä jälleen kunnioittamaan isäänne ja äitiänne vaikk'eivät nämä olisikaan erittäin ystävällisiä häntä kohtaan jos sellaisen tytön saatte vaimoksenne, niin olkaa varma siitä että olette saanut aarteen.
Oli kerran jalo ja kaunis äiti, jolla oli monta pientä lasta. Hän kutsui ne kaikki luoksensa, ojensi kätensä, siunasi heitä ja sanoi: "rakkaat pienet lapseni, minä rakastan teitä sydämmestäni. Minä annan teille vaatteita ja ruokaa, ja pienille kehdon, isoille asunnon ja pois lähteville haudan. Pieninä ollessanne tuudittelin teitä, johdatin ensimmäiset askeleenne ja opetin teille hyödyllisiä tietoja. Välistä piditte minua kovana äitinä, ja se olikin tosi. En ole kasvattanut teitä hekumassa ja ylellisyydessä, vaan olen opettanut, teitä tekemään työtä ja kestämään vaivoja, ruumiinne ja sielunne puolesta voimallisiksi tullaksenne. Lapseni, nyt vaadin teitä minua rakastamaan, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Auttakaa äitiänne, auttakaa häntä ja rukoilkaa hänen edestänsä kaikkena elin-aikananne.
Jo syntyessään hän on tuomittu kuolemaan. Onnellinen hän, joka pääsi tämän elämän siteistä ennen äitiänsä, ennen teidän äitiänne ja ennen teitä itseännekin, joka siis säästyi monesta kuolemasta ennen omaansa. Kuolema, rakas poikani, on hyväksi kaikille ihmisille; se on sitä levotonta päivää seuraava rauhaisa yö, jota kutsumme elämäksi.
Te kaipaatte ystävää, johon voitte täydellisesti luottaa, jolle voisitte kertoa kaikki, mikä kirvelyttää sydäntänne, ollen varma siitä, että hän teitä täydellisesti ymmärtää." Aino seisoi hetkisen miettiväisenä. "Ehkäpä niin", sanoi hän hitaasti ja matalammalla äänellä. "Te kaipaatte äitiänne, eikö niin?" jatkoi ylioppilas, "mutta ei hänkään olisi voinut teitä auttaa, jos hän olisikin elänyt.
NATHAN. Vain nainut Saksast' oli, äitiänne vähäksi aikaa Saksaan seurannut. RISTIRITARI. Ei enempää, mä pyydän! Entäs veli, tuo Rechan veli? NATHAN. Te se ootte! RISTIRITARI. Minä? Minäkö veljensä? RECHA. Hän veljeni? SITTAH. He sisarukset! SALADIN. Sisarukset? Veli! Mä veljensä! Ei suinkaan! Sydämensä ei mitään tiedä siitä. Pettureita me oomme. Pettureita? Niinkö luulet?
Ei, muistelkaa, ajatelkaa niin usein kuin voitte rakkaitanne, äitiänne ja siskoanne, muistelkaa pienintäkin tapausta, minkä elitte heidän kanssansa. Mikä teitä silloin lämmitti, se lämmittää vieläkin. Tuulos: Ja mitä tämä kertoo?
Katarina silmäsi tuntematonta; joskus ennen muisti hän nähneensä häntä, mutta milloin ei hän osannut sanoa. Vaan vaimo lausui hiljaan: "Ennustukseni sanat ovat käyneet toteen, joilla muinen lohdutin kuolevaista äitiänne. Kultaisessa hovissa on tyttärenne kerran kulkeva, kultaisessa vuoteessa on hän lepäävä olivat ennustuksen sanat. Te muistatte niitä. Siunaus vuotakoon runsaasti teidän päällenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät