Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Sanaakaan sanomatta keräsi hän sitte piippunsa muruset taskuunsa ja kuin ukkosen valtava jyrinä kajahti hänen äänensä: "eukko hoi, nyt mennään kotiin!"
Mutta joko hän ujosteli laulaessaan vieraitten kuullen taikka hänen äänensä sinä iltana oli sorruksissa, se oli vaan varmaa, ettei hän ollenkaan kyennyt laulamaan.
Kuningatar ei tahdo kuulla mitään eikä välitä mistään muusta kuin sairaanhoidosta. Silloin tällöin avaa Kristian oven, joka ilman vaihdon vuoksi aina on vähän raollansa, ja sanoo pojallensa jonkun leikkisän sanan saadaksensa hänet nauramaan tai puhumaan; tämän tekee hän koettaen muuttaa äänensä niin iloiseksi ja huolettomaksi.
Myöskin rouva Modin, se nainen, joka tähän asti ei ollut mitään virkkanut, ainoastaan huokaillen tuijottanut eteensä, näytti havahtuvan ja yhtyvän muitten kysymykseen. "Niin, katsokaa vaan minuun, minä tarkoitan säntilleen sitä, mitä puhuin mitä olette itse tehneet?" toisti Katri ja hänen äänensä yhä kohosi.
Kuta enemmän Johannes tunkeusi rakkauden sisusperustukseen, sitä enemmän tunsi Maria oman itsensä. Vaan nyt kävivät Johanneksen vaaleat kasvot melkein himmeän punaisiksi. Hänen äänensä muuttui kovaksi, karkeaksi; hänen ruumiinsa vapisi, kun hänen sanansa kajahtivat Herran temppelissä. «Me haemme tätä rakkautta. Me luulemme löytäneemme sen maallisessa olennossa. Me luulemme!«
Hänen kotomaansa luonnon runollisuus: sininen taivas, auringon säteistä säihkyvät tunturit, raivoisain vetten hyrskeet ja lumivyöryjen jyskeet kaikki tämä tekee häneen elävän vaikutuksen. Hän iloitsee ja riemuitsee. Se on sulo luonnon vaatimus, joka hänen äänensä virittää lauluun.
»Kyllä se vielä löytyy», vakuuttivat suu salaperäisessä hymyssä, »löytyy kuin löytyykin», naurahtelivat. »Parempiin paikkoihin on vain hetkeksi mennyt.» Arveltiin, että hän on lähtenyt pakoon, joko tätinsä tykö Taipalsaareen tai sisarensa luokse Sarvijärvelle. »Taikka», kurotti äänensä muuan eukko hyvin tolkussaan, »sen ovat pojat vieneet!» Sepä vasta ajatus! »Pojat vieneet? Niinkö sanot, kuule?»
»Tahdon siis sinulle puhua lapsuusvuosistamme», Ione virkkoi. »Annanko tuon sokean tytön laulaa sinulle lapsuuden päivistä? Hänen äänensä on kaunis ja sointuva ja hänen laulussaan ei ole mitään, mikä loukkaisi sinun korvaasi.» »Osaatko itse sanat, sisareni?» Apekides kysyi. »Luullakseni, sillä yksinkertaisen sävelen mukana ovat sanatkin muistiini painuneet.» »Laula siis itse!
Me erosimme iloisesti; ja kun he kaikki seisoivat likitysten ovella, näyttääksensä meitä niin kauas, kuin mahdollista, tiellämme, näin minä pikku Em'lyn suloisten, sinisten silmien tähystelevän meitä Ham'in takaa ja kuulin hänen leppeän äänensä käskevän meidän varoa, kuinka astuimme. "Mikä viehättävä pikku kaunotar!" arveli Steerforth, pujottaen käsivarttani kainaloonsa.
Omatuntosi paljastaa sinut! Sinä vapiset kostavan jumalan uhkaavan vasaran edessä. Poistu luotani ja jätä minut suruuni!» »Tuska on järkesi hämmentänyt, Ione», Arbakes virkkoi vaivoin saaden äänensä pysymään rauhallisena. »Annan sinulle anteeksi. Huomaat lopultakin minut varmimmaksi ystäväksesi. Mutta julkinen katu ei ole oikea paikka neuvotteluille minun lohduttaa sinua. Tänne, orjat!
Päivän Sana
Muut Etsivät