Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Juomasalissa, josta tavallisesti aina kuului hilpeä hälinä, seisoivat nyt goottien nuoret tuhannen- ja sadanpäämiehet ääneti ja surullisina tai kuiskaten tekivät toisilleen jonkin huolestuneen kysymyksen. Siellä täällä nojasi joku vanhempi mies kuolevan sankarin asetovereita akkunanaukkoon salatakseen äänekästä suruaan.
Kaikkialla pieniä ulkoravintoloita tynnyripöytinensä ja tuolinensa, hyppylautoinensa ja samanlaisine vihreine keinupylväinensä. Kaikkialla kuhisi kansaa, joukottain sotilaita, tykkiväkeä sotilaslakeissansa ja valkeissa hansikkaissa. Mutta hälinä ei ollut niin äänekästä.
Yhä vielä tanssittiin viulun säestyksellä iltasin suolauspaikalla; mutta ei vallinnut enään samaa äänekästä, ylenmääräistä iloisuutta laivoissa, veneväestössä ja satamassa, ei enään äänekästä hoilottamista, ei samaa vauhtia soudossa, ei enään niin hurjaa vallattomuutta ainoastaan raskas synkkä hiljaisuus kaikkialla. Aa-vuonolaisiltakin oli ruokavarasto loppunut.
Kun taasen yhdyin muihin, olivat miehet täysin tyyntyneet, mutta mökisivät Villeä vastaan uhaten hänelle happamia seurauksia siitä, että hän oli rauhallisia ihmisiä syyttömästi vanginnut. Puhelu oli äänekästä, ja jo kaukaa kuulin Villen ankaran äänen vastaavan: Mitä sinä siinä karjut kuin Karjalan härkä! Luuletko, että minä olen ensi kertaa pappia kyydissä?
Kun vartija peläten ja entistä varovammin valmistui käskyä tottelemaan, kuului arenan sisäänkäytävältä äänekästä huutoa; siellä oli jotakin hullusti vastalauseita kuului, ja äkkiä kaikki vaikeni. Katsojien silmät kääntyivät kummastellen sinnepäin, mistä melua kuului. Joukko antoi tietä, ja senaattorien penkeille ilmestyi äkkiä Sallustus, hiukset harallaan hengästyneenä kiihottuneena väsyneenä.
Kuitenkin oli tuo pikkuseikka riittänyt jälleen herättämään hänen kriitilliset vaistonsa, jotka olivat koko päivän ja illan niin suloisesti uinahtaneet. Nyt aamulla ne vasta hereillä olivatkin. Olikohan Liisa muutenkin muuttunut ehkä? Oli siinä ollut jotakin outoa tuossa heidän eilisessä seurustelussaan. Jotakin pingoitettua, jotakin keinotekoista, kenties liian äänekästä.
Kapakoitsijan häviö, josta hänen nenänsä vieläkin oli hellä, oli täyttänyt hänen sielunsa mitä rajuimmalla vihalla, ja koko ajan istuessaan tiskin takana, kuunnellen äänekästä keskustelua salissa, hän ei ollut ajatellut muuta kuin kostoa.
kerrotuita asioita hän ei nähnyt eikä tietänyt varmaan todeksikaan, mutta ajatteli nekin siinä yhdellä tiellään. Yhteinen kansa soitettiin kirkkoon. Pappi tuli uudestaan alttarille ja alkoi lukea pitkää yhteisen kansan synnintunnustusta. Yli koko kirkon, monesta paikasta, alkoi kuulua äänekästä sähinää. Moni koetteli sanasta sanaan ja aivan yhtä aikaa matkia papin lausumaa tunnustusta.
»Juo! Haihtuvi voima kuohuvain helmien: juo! Kiiruhda! Suloista, suurta sulle ei sitä enää kuolema suo. Hullut luo huomion vaahtoilulle, vettä, vain vettä se huulille tuo.« Tuskin oli kreivi Lejonborg ehtinyt lausua tämän tunnetun säkeistön viimeiset sanat, kun ulkoa kuului äänekästä hälinää. Mitä se on? huusi kreivi; keitä juoksee tuolla ulkona?
Heti kun olimme laskeneet laivan kylkeen siinä minä kummailin laivan korkeutta, vuoroveden äänekästä solinaa laivan kylkeä vasten ja merimiesten hauskoja hoilotuksia, joilla he työtään säestivät käski Hoseason, selittäen hänen ja minun ensimäisinä nousevan kannelle, laskea alas ison raa'an taljan.
Päivän Sana
Muut Etsivät