United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seljin seisot ruotsikkoteaatteriin, Kyljin käännyt Uusmaalaisten penaattiin, Vilkaista et viitsis alma mater'iin, Eikä silmäs kantais pieneen senaattiin. Mitä nähnet, kaukokatse runoojan? Näät kenraalikuvernöörin hovilan, Itäisellä rannalla myös taivahan Kathedraalin katto näkyy nousevan. Uusia katuja.
Kerran oli Liisa koskea laskenut, mutta ei se niin hirveätä ollut kuin tämä... Ei Liisa uskaltanut ulos ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain välistä vilkaista. Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi sanoa toisen pelänneen. Eihän meillä tässä mikä hätänä ole, koki Liisa vakuutella Matille. Mikäpähän tässä lie meillä sen kummempi kuin muillakaan.
Niinkuin varsin hyvin on vanhastaan tietty ja tunnettu asia, että millainen on päällikkyys, senlainen on miehistökin. Muistelkaammepa entisiltäkin ajoilta esim. tuota jaloa, urheata Adlercreutzia, ja taas jos viitsimme vilkaista tuohon kehnoon, kelvottomaan pelkuriin Klingspor'iin, niin niissä on selvä todistus tähän tarkoitukseen.
Reinhold ensin katsoi vastaan, mutta samassa kadottivat hänen silmät ryhtinsä. Räpyttäen luomiansa hän milloin katsoi maahan milloin koetti vilkaista ylös, ja huulet noloina nauroivat, turhaan hakien Helenan ymmärrystä. Yhtäkkiä Helenaa kouristi aavistus siitä, mitä Reinhold tarkoitti, ja hänen kasvonsa kalpenivat. Mennään täältä, sanoi hän ja nousi. Reinhold voitti takasin entisen malttinsa.
Hän, joka vielä äsken oli tuntenut itsensä niin tarpeelliseksi elämäntaloudessa ja tuosta tarpeellisuudestaan niin ylpeäksi, että hän ei ollut viitsinyt edes vilkaista sinnepäin, missä näki jonkun nykyisen onnettomuustoverinsa häntä koipien välissä poikki takapihan luikahtavan. Nyt hän tunsi itsensä täysin tarpeettomaksi. Mikä hän oli? Vain loiskasvi, vain elämän kasvannainen.
Tyttöjen mielestä se oli niin sievä, niin kovasti sievä. Pistettiin pensaiden takana leningit päälle ja lähdettiin sitten ruispellon pientaretta myöten kartanolle. Vasemmalle oli heillä ensiksikin kota, johon sivumennen täytyi vilkaista sisään. Semmoinen soma laitos. Eihän tuossa ollut oikeita seiniä edes eikä kattoa minkäänlaista. Pyöreitä puita vaan pystytetty vinoon toisiaan vasten.
Mustan väkivirran mukana mennä touhusi hän Aleksanterinkatua pitkin pääkaupungin keskipistettä kohti, »ottaakseen osaa valtiolliseen elämään» ja ollakseen jo alusta alkaen läsnä. Kaikki näkyivät olevan hommassa, kulku suunnattuna yhtäänne päin. Tuskin ehtivät ihmiset vilkaista itseään edes puotien suuriin peili-ikkunoihinkaan.
Juuri kun olimme lähtemässä liikkeelle, tuli vaunumestari juosten paikalle ja huusi: "Kirje kersantti Gourdonille!" Hän antoi minulle ryppyisen, likaisen kirjeen, jota oli ehkä viikon päivät kuljetettu ympäriinsä postilaitoksen nahkalaukuissa. Minulla ei ollut aikaa muuta vilkaista kirjeesen kuin sen verran että tunsin Lazare sedän käsialan. "Eteenpäin, mars!" huusi päällikkö.
Hän halusi pitää taloutensa hyvässä järjestyksessä mielellään hän myös aina katseli sievää naista, ja oli sitä paitsi hiukan ankara tavoiltansa kaikkea tätä avioelämä hänelle tarjosi. Minä, näet, en liiaksi välitä kaikista noista eduista; minä voin, ajattelematta avioliiton sakramenttia, vilkaista sievän tyttösen puoleen enpä taitaisi olla kyllin pyhä aviomieheksi.»
Ja pesuvesi alkoi taas läiskyä. Mutta kun Vendell kuuli veden läiskeen, hän piti mahdollisena katsahtaa vielä kirjeen loppuun, jättäen ajan täpäryyden takia pois sen mikä oli välillä. Ja lopussa seisoi mikäli herra Vendell ehti sieltä täältä vilkaista: »Olen löytänyt elämäni tehtävän tahdon taistella tämän sorretun kansanluokan puolesta. Vielä minustakin tulee mies, rakas pappa. Saat nähdä!