United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
He juoksivat alas, asettuivat hengästyneinä rinnakkain penkille istumaan ja levittivät hameiden helmat ympärilleen. Varmuuden vuoksi nostivat vielä jalkansa ylös penkin pohjaa kohden. Sitten vetääntyivät niin liki toisiaan kuin suinkin pääsivät, että oli turvallisempi olla, ja kietoivat käsivarret yhteen. Nyt joutivat tulla! Ja ne tulivatkin, että portaat jymisivät.
Kohta kun portit avattiin, ammuimme me molemmilla pistooleillamme, viskasimme sitten pistoolit pois ja kävimme kalvalla käsiksi. Ihmetellen ja hämmästyen vetääntyivät turkkilaiset viisikymmentä askelta takaperin. Oli ikään-kuin he olisivat olleet lumotut tahdon ja voiman puolesta. He tähystivät vain meitä, eivätkä edes kättään nostaneet puollustukseksensa.
Pilkallinen nauru ja halveksivaiset katseet katosivat, ja ehdottomasti vetääntyivät herrat jonkun askeleen taakse-päin aivan, kuin he siten olisivat tahtoneet vakuuttaa hänelle kunnioitustaan, että antoivat hänen esteettömästi lähestyä Klairon'ia. Nuori S:t Audème'n kreivi ei sitä ollut huomaavinaankaan, vaan kiinnitti yhä katseensa Klairon'iin.
Sitä ajatellessa loistivat Ailin silmät, kasvot hehkuivat ja huulet vetääntyivät hymyyn. Ossi, hän kuiskasi, Ossi, Ossi! Mikä ääretön nautinto saada mainita hänen nimeään! Se olikin kaunein nimi maailmassa. Ossi, Ossi, Ossi . Mutta siinäpä hänen unelmansa keskeytettiinkin.
Viimeinen sana oli jäädä hänen kurkkuunsa, vaan hän rykäsi sen esille. Ja sitten kuiva naurahdus lisäksi. Kesti hetkinen äänettömyyttä, kunnes taaskin käännyin Liinan ja Kallen puoleen. Kun he sitten saarella erkaantuivat erilleen meistä, tuntui ensin niin tyhjältä, ja oli kankeaa aloittaa seurustelu Selman kanssa. Miksi he nyt niin pian vetääntyivät yksinäisyyteen.
Schrandenilaiset pelkäsivät aikalailla hänen kuritustaan, ja tuskin he olivat saaneet näkyviinsä kohotetun ryhmysauvan, kun jo nopeasti vetääntyivät loitommaksi ikkunoista ja pötkivät puutarhan porttia kohden. »Te polttoviholaiset, murhapolttajat! Sinä Korahin lahko!» puuskui hän heidän jälkeensä temmaten lasioven auki. »Tulkaapas sunnuntaina herranhuoneeseen kyllä minä teille näytän!»
"Tietää, armas lapseni, koko maailma sen jo tietää. Saimmehan vastaanottaa niin monta osanottavaisuuden osoitusta, ett'emme enää tienneet, kuinka voimme estää ihmisiä häiritsemästä meitä sinun hoidossasi. Ja mikä on vielä merkillisempää, nyt ei kukaan sano kantaneensa tuota surkeata epäluuloa." Annan huulet vetääntyivät hienoon hymyyn.
Mutta että tänä päivänä oli myöskin herrain joukossa prinssi, monen suosiman kuninkaan, Ludwikin, ystävä, tässä näyttelijättären vieras-huoneessa, niin oli myös herrain meteli ja tungos vähemmin raivoisa, kuin tavallisesti; ja koska he huomasivat Soubise'n prinssin, joka oli, ei ainoasti kuninkaan ystävä, mutta myöskin markkisinna Pompadours'in lemmikki, niin, koska he huomasivat prinssin lähestyvän kaikkein-pyhimmän ovea, niin vetääntyivät he nöyrästi sivuun ja antoivat tietä prinssille.
Ei, ulos eivät tahtoneet; siellä olivat pojat. Tupaan menivät ennemmin. Katsoivat ikkunasta, joka oli rantaan päin, mutta vetääntyivät samassa takaisin, sillä pojat juuri tulivat ylös kartanolle kaikki kolme, onkivavat kädessä. Kummallinen kainous tapasi Hannaa yhtäkkiä. Täytyi mennä penkille istumaan, kauas, peränurkkaan aivan. Eikä hän nyt liikkuisi paikaltaan, ei vaikka mikä olisi.
Pois ne hänestä vetääntyivät, ikäänkuin peljäten, ja Leiv jäi seisomaan itsekseen keskelle lattiaa. Lassekin yksin arveli, että hänen täytyi seurata noita toisia. Leiv kalpeni siinä seisoessaan. "Pelkäävätkö ne, kaikki nuo kelpo pojat?" hän kysyi; ääni oli karhea ja tukehtunut, hän tuskin sen omakseen tunsi.