United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
He ilmoittivat asiansa siellä vartioivalle miehelle ja lähtivät Kiikkalaisen kotiin, jossa arveltiin, ettei nuorta Kiikkalaista tällä kertaa ehdottomasti tarvittu kotona. Hän sai seurata Pekkaa Vetalaisen luo, ja lepäämättä miehet riensivät sinne. Vetalainen vastaanotti heidät ilomielin, vaikkei ollut kuullut mitään Dalbyn talollisten hankkeista, mutta kyllä uhkauksia.
"Uhkauksesta ei kukaan kuole", sanoi vanha Pekkalainen, "ja mihin nyt asetumme, sieltä eivät talolliset meitä ihan vähällä löydä." Heidän kulkiessaan Kateenharjun uuden asukkaan ohi tämä tuumi, ettei Ruotsin-puoleisten talollisten taholta ollut mitään pelättävänä, mutta norjalaisiin ei ollut luottamista. Varmimmassa ja parhaimmassa asemassa oli Juhana Vetalainen, joka asui ihan rajalla.
Sitten kajahtelivat kirveeniskut satavuotisten honkien kylkiin, ja ryskien kaatuivat vanhat puut. Hirsikerros toisensa jälkeen kohosi tuvan seinissä, ja tupruten nousi savu taivaalle, kun maata raivattiin ja risuja poltettiin. Sitten saapui paikalle aivan odottamatta Juho Vetalainen parin nuoren suomalaisen kanssa.
Siellä juuri asui se suomalainen, jonka talo oli hävitetty. Joukkoon oli lyöttäytynyt vielä monta suomalaista, heitä oli nyt jo karttunut neljätoista miestä. Johtajiksi valittiin Pekkalainen ja Vetalainen sen niminen oli vahinkoa kärsinyt suomalainen ja retki järjestettiin niin, että ruotsalaisten talonpoikien taloihin tultiin puoliyön aikaan. Taloja oli kaksi lähellä toisiaan.
Talolliset porhalsivat nyt täyttä juoksua metsään päin. Pyssynlukot naksahtelivat, kuului pamaus toisensa jälkeen. Yksi ainoa talollinen syöksyi ampujien linjaa kohti ja vilahti salaman nopeasti puiden ja pensaiden taakse. Toiset ruotsalaiset olivat joko kaatuneet tai seisahtuneet. Ne, joilla oli pyssyt, laukaisivat ne nyt esiin syöksyviä suomalaisia kohti. Tappelua ei kestänyt kauan. Hetken kiihko ja raivo ei jättänyt ainoatakaan ruotsalaista henkiin. Haavoittuneetkin tapettiin armotta ia vähitellen kokoontuivat kaikki suomalaiset kaatuneiden ympärille. Ruvettiin tarkastamaan, keitä suomalaisista puuttui. Näiden joukossa oli Pekka ja Kiikkalainen. Tästä tappiosta kävivät miesten mielet aivan masennuksiin, ja jokainen riensi heitä etsimään metsästä, kunnes Vetalainen huusi: "
Tämän joukon Vetalainen oli nähnyt ja se sai heidät kiiruhtamaan. Taistelupaikkaa lähestyessään miehet hiipivät eteenpäin varovasti. Palaneen käry ohjasi heidän kulkuaan, ja pian he saattoivat puiden suojasta nähdä koko paikan ja hävityksen. Palo oli jo asettumassa, paikka autiona, ja syvä hiljaisuus vallitsi.
Moni käyttikin hyväksensä niin harvinaista tilaisuutta, ja muutaman päivän kuluessa oli Pekan kotona oikein vilkasta. Kehuttiin hänen anteliaisuuttaan ja metsästysonneaan ja iloittiin, kun oli päästy niin monesta turmiollisesta pedosta. Niiden joukossa, jotka kävivät Pekan luona, oli myöskin Juho Vetalainen.
Sitten he viiden miehen lähtivät matkalle, mutta jo lähimmällä suomalaismökillä heitä kohtasi ikävä uutinen. Heidän tuttavansa Kateenharjun Vetalainen oli kuollut. Hänen veljensä Keskisalon Juho oli ottanut luokseen lesken ja lapset ja jättänyt torpan eräälle reippaimmista miehistään.
Tuskin talolliset olivat painuneet näkymättömiin halmeen reunasta, kun sen vastakkaisella laidalla tuli näkyviin suomalaisen pää ja käsi viittoi, että joku tulisi sinne. "Pekka, ota kirves mukaasi ja mene! Minä sillä välin katson, mihin päin talolliset menevät." Vetalainen tuli pian takaisin ja kohta palasi Pekkakin.
Vetalainen ja hänen toverinsa ottivat suorittaakseen tämän tehtävän; he siis sanoivat jäähyväiset Viggenin luona oleville suomalaisille ja lähtivät salomaan halki pohjoiseen päin. Kun pohjoiskulman suomalaiset, joiden joukkoon Pekkakin kuului, saapuivat suomalaispakolaisten piilopaikalle murrokkoon, oli näiden lisäksi tullut Vetalaisen veli miehinensä.