United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siksi, että he ovat vannoneet kostoa paroonilleen, isänmaan kavaltajalle, joka heidät on häväissyt ilmoiseksi iäkseen. Tiedättekös, mitä he ovat veisanneet kirkossaan virrennuotilla jo seitsemisen vuotta: Herramme Schrandenista, jonka tähden hävetä saamme kaiken kansan nähden ja käydä mieron pilkkana, lyö rutolla, o Jumala!
Kirkonkellojen kajahdus ei kuulunut täällä salolla, koska pitkä oli matka kirkolle, mutta Antti otti virsikirjansa ja rupesi veisaamaan aamuvirttä vaimonsa ja vieraittensa kanssa. Kun he olivat virtensä veisanneet, toi Leena kahvipannunsa sekä nisuleivät pöydälle.
Illalla oli seurat ja paljon kansaa koolla. Kun olivat muutamia virsiä veisanneet, meni pastori pirttiin postilla kainalossa ja luki ensin ja selitti sitten. Tädit istuivat hänen oikealla kädellään suuren pöydän takana. Juoksenneltuani jonkin aikaa kosken rannalla, menin minäkin ovensuuhun istumaan.
Virsi oli vanhuksen mielivirsi, n:o 301, kolmen miehen kiitosvirsi tulessa. Vuosi vuodelta, hyvinä ja pahoina aikoina, olivat lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset aina tänä päivänä veisanneet mainitun virren Larssonin kodissa, ja nytkin kuului vanhain ja nuorten huulilta samat voimalliset sanat: "Herra kiitett' olkoon, isäimm' Jumala!"
Päätös oli semmoinen, että sitten kun ovat virtensä loppuun veisanneet, alan minä oman tekemäni virren, ja sen perästä jatkaa Risto saarnallaan, jos ei jo ennen tule tappelua tai muuta häiriötä... Ei se oikea saarna ollut, eikä virsikään ollut oikea, kumpikin olivat vain tämmöistä pilkantekoa varten tehtyjä. Heränneet pitivät parhaallaan seurojaan.
Ei se ole se rikas, joka tahtoo tavaraa, vaan se on rikas, joka tekee sielunsa rikkaaksi se pysyy aina rikkaana. Virren loputtua oli niinkuin olisi kirkon läpi kulkenut semmoinen humaus, kuin koko kirkkoväki olisi ollut sitä mieltä mitä virsikin, jonka olivat veisanneet.... Saahan ne veisata. Vaan kuinka monet heistä tehnevät, niinkuin virressä veisaavat? Joku kosketti Söderlingskaa kylkeen.
Se oli siis riittänyt saamaan hänet vakuutetuksi siitä, etteivät kansat vihaa toisiaan kansoina se, että maailmansodassa oli ollut hetken aselepo, että muutamat juoksuhautojen yksitoikkoisuuteen kyllästyneet olivat joulutunnelman valtaamina veisanneet yhdessä virren, haudanneet kuolleita ja tarjonneet toisilleen suklaata ja tupakkaa.
Miina, joka aina oli ollut niin harvapuheinen, oli ruvennut puhumaan niin paljon. Hän oli lukenut kirjoja ja sanomalehtiä lukutuvassa ja käynyt huveissa ja kokouksissa. Kun Anna toisena joulupäivänä oli lukenut saarnan ja kun kaikki yhdessä olivat veisanneet muutamia virsiä, alkoivat he taas puhua tehtaasta. "Mitä te sunnuntaisin teette?" kysyi Liisa.