United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viskaa lääkkehistä rahan, hoippuu Hurtta yöhön mustaan; tuntee painavaksi pahan, turhaan anoo armahdustaan. Kaksi pitkää vuotta vierii. Simo Hurtta harmentuvi. Vitkaan kuut ja viikot kierii, haihtuu talvi, vaihtuu suvi. Vaan ei vaihdu aika vainon, kuulu kuningas on poissa, alla sodan, sorron painon huokaa korven kansa koissa.
Päivä nousee, mailleen entää, Muuttumaton murheen' on; Hetket vierähtäen lentää, Vaan ei vaihdu kohtalon'; Sammuu vuori suitsuvainen, Vaan ei tuli rinnassaan; Kuivaa virran, lammin laine, Mun ei kyyneleeni vain; Kedot, metsät ilostuvat, Tähtiryhmät palauvat, Onni kiertää vaihdellen; Kurjuuten' on ainainen. 16. laulu.
Kulkee ylitse kuolon virran kansaa uutta, kummaa, hämäräistä, himmeäistä kohti kuolon rantaa, antimensa antaa, kääntyy taasen takaisin pois porraspuuta tummaa. Ah, te laskevan päivän lapset! Ettehän enää haihdu, ettehän enää menne meiltä Tuonen tuollepuolen, taakse huomishuolen? Eikö jo kerran kansan yökin valkeudeksi vaihdu? Eivät vainajat vastaa mitään.
Vaikka pappi meidät petti, pettää piru pappi pahan, vaikka Hurtta kansan ketti, ketämme me Hurtan nahan; käyköön, kuinka käykin, laihdu eivät voudit, tiedän tuon ma, eikä veronkanto vaihdu: esivallan maljan juon ma.» Juodaan malja.
Ah, ei herää talven kylmään aurinkohon nukkuneiden kenttäin nuori voima, ah, ei vaihdu turhaan onnen taistelohon rauha kaiken olevaisen unelmoima! Katsoo taivaan harhaileviin tähtösihin, kodittomiin kiertäjihin avaruuden, kaipaamatta tuntee olemuksen uumenihin kuolon unettoman levon ihanuuden.