United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me sääli emme: tuon urhon, ken ikitähtiin lähti, me tuomitsemme ikuiseen kiertoon, kuin ois hän tähti, ei enää vaivaan, vaan tunteen järjenkin tuollepuolen, valomerkiks taivaan, yl' ihmisriemun ja ihmishuolen.
Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.
Kulkee ylitse kuolon virran kansaa uutta, kummaa, hämäräistä, himmeäistä kohti kuolon rantaa, antimensa antaa, kääntyy taasen takaisin pois porraspuuta tummaa. Ah, te laskevan päivän lapset! Ettehän enää haihdu, ettehän enää menne meiltä Tuonen tuollepuolen, taakse huomishuolen? Eikö jo kerran kansan yökin valkeudeksi vaihdu? Eivät vainajat vastaa mitään.
Näe ette enää taivaankantta koskaan: ma teidät saatan virran tuollepuolen ikuiseen pimeään ja kuumaan, kylmään. Ja sinä siellä, ihminen, mi elät, pois riennä täältä, tää on ranta kuolon!» Mut kun hän näki, etten poistunutkaan, hän virkkoi: »Toinen valkama, tie toinen sun viep' on virran yli; keveämpi sua sinne kantamahan pursi sopii.»
Näe ette enää taivaankantta koskaan: ma teidät saatan virran tuollepuolen ikuiseen pimeään ja kuumaan, kylmään. Ja sinä siellä, ihminen, mi elät, pois riennä täältä, tää on ranta kuolon!» Mut kun hän näki, etten poistunutkaan, hän virkkoi: »Toinen valkama, tie toinen sun viep' on virran yli; keveämpi sua sinne kantamahan pursi sopii.»
kun pääset tuollepuolen laajan laineen, kehoita tytärtäin, ett' eestäin sinne rukoilis, miss' on syyttömille korva. En luule, että rakastaa mua enää emonsa, heitettyään leskenhunnun, takaisin toivova jot' on hän kurja. Hänestä havaita on helppo varsin, kuin kauan kestää naisen lemmenliekki, jos silmä, kosketus ei lietso sitä.
Oli hetket huvat kuin tuulten tuvat, kävi mielikuvat kuin vyöryt veen, kaikk' kahleet laukes, maan kammot raukes, rajat yöhön aukes ja rakkauteen. Oli huokaus huolen, ma luulin, kuolen, jään tuollepuolen ma Tuonen vuon, mut sentään palaan: niin luokses halaan, jos sen ma salaan tai julki tuon!
kun pääset tuollepuolen laajan laineen, kehoita tytärtäin, ett' eestäin sinne rukoilis, miss' on syyttömille korva. En luule, että rakastaa mua enää emonsa, heitettyään leskenhunnun, takaisin toivova jot' on hän kurja. Hänestä havaita on helppo varsin, kuin kauan kestää naisen lemmenliekki, jos silmä, kosketus ei lietso sitä.