United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Palvelijat olivat kadonneet mikä minnekin, uskaltaen tuskin pielen takaa kurkistaa. Kärryistä laskeutuvan isännän suusta kuului rämähtävä ivanauru, kun hän huomasi emännän kuistilla.
Ja kauhun valtaamina, salaman nopeudella ovat kaikki hajonneet lokeroihin ja istuvat pesissään, hievahtamatta, tuskin uskaltaen hengähtää. Hiirten valtakunnassa on kuolon hiljaisuus. Ulkona puolikuu tulee pilven takaa ja heittää laimean valonsa hiljentyneen salon ylitse. Valaistuu himmeästi myös vanhan petäjän seutu. Siinä on todellakin ihminen. Ei se ainakaan paljon liiku.
He säpsähtivät molemmat ja kuuntelivat. "Bård, Bård", vaikeroitsi äiti; hän meni sisään. Anna jäi seisomaan siihen paikkaan kuin noiduttu, etukumarassa hän kuunteli sekä silmin että korvin ja avosuin, tuskin uskaltaen hengittääkään; mutta ei hän mitään kuullut. Kaikki hiljentyi kuiskauksiin, itkuun, voihkauksiin ja rukouksiin ... valituksiin... Herra Jumala, mitähän se oli.
Kunpa nyt vaan joku saalis osuisi hänen tiellensä! Petäjiköstä saapui hän niityn laidalle. Siellä kasvoi kaunista koivikkoa. Ja mikäs on tuo tuolla koivun latvassa? On teeri totta tosiaan. Kyöstin sydän alkoi pamppailla. Hiljaa, tuskin hengittää uskaltaen, hiipi hän nyt ampumamatkan päähän. Nostaa pyssyn, tähtää, laukaisee. Mutta mikä ihme!
Isä oli ennättänyt edeltä, Hanna kuuli hänen äänensä oikeanpuoleisesta huoneesta, jonne herra Wiik nyt meni, jättäen hänet vastaiseksi sisarensa huostaan. Hanna oli niin onneton siinä kun hän istui jäykkänä ja suorana tuolin reunalla, uskaltaen tuskin sormeakaan vapaasti liikuttaa.
»Kuulkaas, herra», vastasi soturi, »jos niillä sanoilla tahdotte soimata minua taikka saattaa aatelisarvoni ja kunniani epäilyksen alaiseksi, niin käyn mielelläni taisteluun niiden puolesta, uskaltaen yksinkin tapella teitä kolmea vastaan.
Kyllä tiedän, että siihen on merkittynä monta, monta väärää matkasuuntaa ja väärää mittausta; mutta Kapteenin ikuiseen armoon uskaltaen toivon kuitenkin voivani ohjata tämän vanhan vuotavan laivahylkyni oikeaan satamaan, ja sehän onkin pääasia. Nyt tulee nuori Wily minua levolle laskemaan. Hyvää yötä, herra! Kyllä tästä pian toista kuuluu! Jumala meitä armahtakoon!" jupisi hän mennessään.
Minä en siis saa nähdä teitä pitkään aikaan, virkkoi Albert raskaasti; ehkä minä en saa nähdä teitä enää koskaan. Teidän tulee kirjoittaa minulle ... kirjoittaa oikein usein, sanoi tyttö. Ehkä minäkin joskus saan teiltä muutaman rivin vastaukseksi? Saatte ... usein, usein! Silloin olen hyvin onnellinen! huudahti Albert, uskaltaen nyt vasta puristaa kättä, joka lepäsi hänen omassaan.
Nytkin voi pieninkin onnettomuus ilmaista meidät ja kun riekko sattui pyrähtämään siipiään räpyttäen lentoon, makasimme hiljaa kuin hiiret, uskaltaen tuskin hengittääkään.
Pienten lasten nähtiin juoksentelevan ympäriinsä ja huutavan, että he olivat kuolemaisillaan nälkään, ja vanhat olivat kadottaneet työnhalun, eivätkä jaksaneet enempää. Taudit riehuivat, ja kaikki kirkkotarhat olivat täpösen täysinä. Metsät olivat ryövärien pesäpaikkoina, ja sudet kokoutuivat suurissa laumoissa kaikkialla, uskaltaen tunkeutua jopa Parisin kaduillekin.