United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä se nyt on tuomiokapitulin määräys. Tuleeko siitä sittenkin juttu? Siltä näyttää. Mutta emme huoli siitä puhua. Hanna oli nostanut päänsä ompeluksesta ja luonut pitkän katseen isäänsä. Mitäs täti kirjoittaa? kysyi Kaarina. Ah niin, ruustinna oli unohtanut syliinsä sisarensa kirjeen. Professorska kirjoitti tarkemmin heidän paluumatkastaan Helsinkiin.
"No, koska ei hyvä sana auta", lausui rovasti, "niin tiedätkös mies, mitä sinulle vielä tästä itsepäisyydestäsi seuraa? Sinä saat ensin tulla kirkkoneuvoston eteen, sitte matkustaa tuomiokapitulin tutkittavaksi ja juosta käräjillä ja lopuksi menee sinulta talot ja tavarat kulutuksista ja palkkioista." "Menköön sitte, jos niikseen tulee", päätti Hermanni, mutta silloin julmistui rovasti.
Merkillisintä on, että prokuraattorin huomion kirjaan oli kiinnittänyt itse kenraalikuvernööri Zakrewsky, päättäen Walléen'in kirjeestä tälle syysk. 5 p:ltä 1827. Kuka ilmiannon kirjan sensuroimattomuudesta oli tehnyt, joku tuomiokapitulin jäsenkö vaiko joku Juteinin pappisvihollisista, siitä en ole voinut saada selkoa.
Tarvitseeko mamman siitä välittää, virkkoi Kaarina. Tuomiokapitulin ei olisi pitänyt lähettää tänne tuota miestä. Vaikka kyllähän hän on ollut suurena apuna isälle; hoitaa melkein yksin koko kanslian. Ruustinna oli tullut salin läpi puutarhan verannalle luomaan ties kuinka monennen kerran odottavaa silmäystä sillalle. Ei niitä vain vielä kuulu. Eikä niitä maistereitakaan, joista Robert kirjoitti.
Tuomari kääntyi rovastin puoleen: Pyydän kysyä herra tohtorilta ja ritarilta, yhtyykö hän nyt luettuun kanteeseen kappalaista Helanderia vastaan? Hiukan epävarmalla äänellä ja katsoen päiden yli ulos ikkunasta sanoi rovasti: Korkea-arvoisen tuomiokapitulin minulle lähettämä valtakirja ei sisällä mitään määräystä syytöksen tekemisestä tuomiokapitulin puolesta.
Mummo niijasi, meni kiitellen ja kostellen menojaan, mutta tunsi itsensä jo porstuassa koko joukon ehommaksi entistään. Näin oli käynyt naapuripitäjän papin ja samoin monen muunkin sielunpaimenen. Olipa mummo kerran piispankäräjillä kaupungissa ollut tilaisuudessa pitämään lujilla itse hiippaherraakin koko rovastikunnan papiston ja erään tuomiokapitulin jäsenen läsnäollessa.
On hän usein ennenkin sitä koettanut, mutta minä en rakasta rettelöltä. Uhkasi hän mennäksensä ja menikin vallesmanniin ja sanoi silloin vaativansa kanteen tekemistä. Ikävintä tässä on se, että jos siitä syntyy juttu, niin minutkin sekoitetaan siihen, vaaditaan lausuntoani ei ainoastaan tästä, vaan muistakin häiriöistä, ja luultavasti määrätään minut tuomiokapitulin asiamieheksi.
Ja Kaarina ei saa kouluansa alkuun ilman apua, mutta enhän minä ja isäukko on hermostunut käräjistä, joiden pelkää tulevan ja joissa hänen silloin täytyy esiintyä tuomiokapitulin asiamiehenä, mutta ei tiedä, niinkuin tavallista, mille kannalle asettua ja muutenkin on kaikki niin päin mäntyyn, että hyi saakeli! Onko sinulla juotavaa?
Peräytyykö pappa? kuiskasi Lauri Anterolle. Herratkin näyttivät hämmästyvän ja kuiskailivat jotain toisilleen. Vallesmanni meni puhumaan rovastin kanssa, mutta rovasti pudisti vain päätään. Tuomiokapitulin valtuuden nojalla on sen asiamiehellä kuitenkin oikeus, joskaan ei velvollisuus, yhtyä viralliseen kanteeseen, sanoi vallesmanni, asettuen paikalleen.
Aadolf kirjoitti isänsä sanelun mukaan: "Vilpittömällä surulla huomaan, että pahuus yhä kiihtyvässä määrässä saa vallan naapureimme keskuudessa, ja hyväksyn tuumanne, vaikka mielelläni olisin toivonut, että oppineet ja hurskaat tuomiokapitulin ja jumaluusopillisen tiedekunnan herrat olisivat antaneet meille osviitan menettelyllemme, kun ei tarkempia tietoja asiassa muutoin voida saada.