United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tienon Onnetar ja ilon antaja, Kaikkein turva armahin oil Atalantta, Linnan emäntäinen antelias ain. Kovan onnen koito hänen portillensa Millonkana turhaan kolkuttanut ei; Portti aukeni ja ravinto ja suoja Vartoi vanhaa, vartoi lasta vienoista. Itse antoi ihanasta kädestänsä Aina antimensa nainen ylevä; Katso: usein lahjojansa jakellessa Likentää hän murehtivan pienoisen Polvellensa hellästi kuin oma äiti, Luoden kauvas katsantonsa riutuvan. Niin hän usein täällä katsahtavan nähtiin, Niinpä koska linnan tummas pylvästös Laulu heleänä kajahteli ympär. Kennen ääni kaikui? Ken tääl kirkasti
Yössä tummas harhaeli Atalantta. Löysi viimein valjetessa koillisen Laakson varjossa hän tuttavien huoneen; Toki turhaan tälle ovelle hän löi. Kuuli vaeltaja vastauksen kolkon: »Kieltää meitä avaamasta oveam Sinulle, oi neito, ruhtinaamme uhka, Jonka miehet keihästetyt, miekkavyöt, Vielä vaiheillamme karmehina käyvät.» Siitä huonetta hän toista läheni, Ovelle sen kolkutti, mut saman äänen Humajavan kuuli yössä kulkija. Vielä kohden majaa kolmatta hän astui, Astui huoneheesen; mutta katsannot Häntä vastaan käyvät kylmät, lausuellen: »
Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä Impi ja nuorukainen, Vannotaan ijäistä uskollisuutta Koiviston tummas kohdus, Helluntai-yön helavalkean leimues Ja hohtaes korkuuden kiireen. Toiset he karkelos kalliol väikkyy Kimmeän viulun soides; Helisee viulu ja tienohin ympär Ihana kaiku virtaa, Helluntai-yön helavalkean leimues Ja hohtaes korkuuden kiireen.