United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hellällä väkinäisyydellä veivät molemmat ystävät onnettomasti pettyneen miehen kanssansa. "Teitä ei ole näkynyt muutamiin päiviin, ystäväiseni", sanoi hänen ylhäisyytensä, kun Svaning joku päivä sen jälkeen saapui. "Teidän ylhäisyytenne suonee anteeksi..." "Tietysti, oletteko puhuneet tytön kanssa?" "Olen, teidän ylhäisyytenne." "Ja?" "Oi, teidän ylhäisyytenne, suokaa että vaan lyhyesti kerron.
Minä olen kamreerin perheen, rouvan ja herran, lemmitty, vaikk'ei siitä ole juuri suurta kunniaa mukanansa, sillä asessori Svaning litteän rintansa kanssa on niinikään lemmitty, kuitenkin sillä eroituksella, että minä olen vaan tavallansa ihminen, mutta hän melkeen pyhimys.
Värssyt oli sepittänyt asessori Svaning, joka taisi kaikkea, ja olivat aivan lihoitetut mairittelulla kamreerille.
"Niin, mutta sitä et voi sanoa tanssikeskusteluista ... sinä et ole milloinkaan tanssinut, kultaseni, mutta se on joksikin tietty, että sellaiset kohteliaisuudet ovat paljasta lorua". "Minä arvelen samoin kuin mamma; se on ainoastaan paljasta lorua", lisäsi Annette. "Puhuiko kuninkaallinen sihtieri Svaning kanssasi?" "Puhui". "Niin kaksitavuisesti puhui!"
Sill'aikaa oli kaikkitietävä kaupungin kaikissa virkakunnissa, johon vaan pääsi, ja yleensä missä kohtasi ystävän ... joita hänellä oli epälukuisesti ... hiljaisesti kertonut: "Svaning raukan kanssa oli oikea näytäntö eilen." "Mitä sitten?" "No no, asia ei saa olla tunnettu, mutta sinulle voin minä sen kertoa... Sinä et siitä kai puhu kenellekään?" "En suinkaan!"
Svaning murti kuitenkin kirjeen, silmäili sitä ja pudotti sen laattialle, samalla näytti hän menehtyvän. "Se on siis lopussa," jupisi hän ja pusersi käsiänsä, niin että sormet naskuivat. "Sepä on lempoa, mitä nyt?" kysyi kaikkitietävä, joka huomasi asian liian miellyttäväksi kun ei saanut siitä selkoa, sillä aineet rupesivat puuttumaan ja yksi osa oli kulunut. "Mitä Jumalan nimessä nyt on?
"Se tulee nyt sinun asiaksesi, nyt jätän sinun omaan valtaasi, veli Svaning... Suo anteeksi, mitä on tarittimella?" "Punssia". "Vai niin; tuo tänne, vahtimestari! Maljasi, veli, onnellinen alku ja hyvä loppu! Hyvästi kanssasi!" "Nyt olen minä esitellyt Pierron pikku kamreerille ja kaatanut hänelle lasillisen punssia, että rohkeus mahtaa kasvaa.
"Ei, rakas Svaning, minä kirjoitin niinkuin hän oli pyytänyt minua kirjoittamaan, minä kirjoitin ja sanoin, ettei autuas mieheni tahtonut jättää jälkeensä ainoatakaan, joka oli häneen tyytymätön, sanoin tietäväni, että ainut lähempi sukulainen, jonka ehkä tarvitsisi jakaa perintö, eli köyhissä olosuhteissa ja hänellä oli useita lapsia; sanoin, että olin halukas jättämään sen, mitä he pitäisivät kohtuullisena, mutta muistutin heitä siitä, että lainvoimainen tuomio teki siitä kaikesta meidän omaisuuttamme."
Mutta silloin on vika kirkkoon menemisessä, sillä olisihan voitu välttää se tappio." "Mutta siinä on Gabriel oikeassa, että sinä näytät harmistuneelta, rakas Svaning. Koetappas näyttäytyä leppeämmältä." "Herra Svaning on tosiaankin vähän levoton, mutta hän kuitenkin toivoo että kaikki käy hyvin." "No, eikös häät tule rouva Millerillä?" kysyi kaikkitietävä.
Nyt kului ilta pian, eikä milloinkaan, milloinkaan elämässänsä ollut Annette niin onnellinen, niin puhtaan ihastuksen täyttämänä, kuin Dora Bernhardin kuuluttajaisissa. "Nyt voidaan tajuta miksi hän peräytti Svaning raukan kanssa." "Mutta hän mahtaa olla kovin pintapuolinen ihminen," sanoi joku toinen. "Neuvosmiehen rouva on kai kuullut päivän uutisen?"