Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta te olette minun ystäviäni," toisti asessori pontevasti ja tukahutti tunteitansa; "te olette arvanneet kaikki; minä en taida salata itseäni... Niin, niin se on, morsiameni on peräytynyt minusta." "Vai niin, ja sen sinä pidät niin hiton tärkeänä. Veli Svaning. "Maailma on naisia täynnä, Jos yhden kadotat, on tuhannen jälellä." "Ei mitään kokkapuheita, jos minä saan pyytää!
Tässä! juo lasi vettä... Onko se päättynyt, kunniallinen Pierro, onko se päättynyt? Miten se on lopussa?" "Koko elämäni onni", sanoi Svaning, "on lopunnut." "Millä tavalla, lempo vieköön?" "Oi, älä minua kiusaa.
"Mutta, hyvä Svaning, Annette ei ole varonut että te nyt niin pian vaatisitte hänen lupauksensa täyttämistä; te tiedätte myös minkä sisällisen taistelun se saattaa hänelle." "Niin, mutta juuri tämä onneton taistelu täytyy kerran lopettaa. Hänen kylmyytensä ahdistaa minua, vaikka minä olen vakuutettu, että minun hellä uskollisuuteni sulattaa pian jääriitteen hänen sydämensä ympäriltä."
"Sitäpä en niin tarkoin muista, mutta sen hän kyllä käsitti, että hän saa odottaa, se on tietty." Luutnantti Hjalmar oli siihen aikaan melkeen joka päivä kamreerin luona, vaikk'ei hän papan eikä mamman mielessä saanut samaa suosiota kuin asessori Svaning, joka ihan säännöllisesti kerta viikossa tervehti heitä, puhuakseen kamreerin kanssa Napoleosta ja rouvan kanssa hyveistä.
Hän ei vaan tuntenut minua; syy ei ole hänen, se on minun, ainoastaan minun." "Se on jalosti teiltä, rakas Svaning; mutta rauhoittukaa, teidän ei sovi syytä yleisesti kantaa." "Se on ainoa uhraus, jonka voin tehdä, näyttääkseni hänelle..." "Sitä hän ei ymmärrä, rakas Svaning. Mutta toiseen, teidän pitää antaa toimien, työn ja muitten puuhien hajoittaa raskasmielisyyttänne."
Annette, joka piti varmana että Svaning vaan oman voiton pyynnöstä rakasti häntä, alkoi sitä epäillä. Sehän oli selvä todistus että asessori rakasti häntä, todistus että hän loukkaisi häntä peruuttamisellansa syvästi. "Ei," huokasi Annette, "minä en tahdo sanoa ei milloinkaan; mutta minä tunnustan, Svaning, että olisi ollut paras, jos emme koskaan olisi joutuneet kihloihin.
"No niin, no niin, voimmehan sen tehdä," sanoi kaikkitietävä, heittäen sivusilmäyksen ystäväänsä. "Niin, se on tietty, kun Svaning välttämättömästi siten tahtoo." "Mutta tämä ei lempo olkoon käy päinsä. Svaning seuraa meitä. Minä olin eilen Barinsella, hän oli saanut Halmstadin lohta... Se on mukavaa näin aikaisin, mutta se on lemmon kallista. Menemme kuitenkin sinne."
Kauan ei viipynyt, ennenkuin hän jätti tuon nuoren miehen, mummon ja Kaisan yksinänsä. "Rouva kamreeri muistaa kai hyvin vielä nuoren reivi M:n, joka kamreerin eläissä seurusteli täällä," virkkoi asessori Svaning, joka tavallisesti sai olla ihan yksistään mamman kanssa. "Muistan, hän oli erinomaisesti sivistynyt nuori mies."
Päivän Sana
Muut Etsivät