United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Roosalle tulivat syyneleet silmiin, kun isä häntä suutelematta, lyhyesti "hyvää yötä!" toivottaen oli lähtenyt huoneesta ja hän nyt kuuli hänen raskaan käyntinsä narisevilla portailla. Ensimäiselle portaalle kuului hän seisattuvan. Roosa juoksi ovelle, tempasi sen auki. "Enkö saa saattaa sinua ylös, isä?" rukoili hän. "Kiitän; minä tahtoisin olla yksin". Roosa palasi taas asuintupaan.
Vanha mies näkyi olevan erittäin hyvällä tuulella, nauraa hihitteli itsekseen, niin että hänen vakavat, jäykät kasvonsa oudosti vääntyivät, ja samassa pudisti päätänsä, niinkuin hän ei olisi voinut olla moittimatta asiaa, vaikka se samalla häntä vastustamattomasti nauratti. »No totta maar', kansalaiseni», sanoi hän, »ei sinua sovi kovin kainoksi sanoa sinulta ei, niinkuin sananlaskussa sanotaan, 'jää kaunis neito suutelematta sydämen arkailun tähden'. Crévecoeur nielaisi ehdotuksesi ikäänkuin se olisi ollut kupillinen etikkaa, ja vannoi minulle kovilla sanoilla, että jollei hallitsijain kunnia ja valtakuntain rauha siitä nyt riippuisi, sinä et saisi nähdä sen vertaa kuin kreivitär Isabellan jalan jälkeä maassa.
Rouva istuessaan taas ikkunaan huusi Abea luokseen. Abe oli niin sievä. Pienet hänenkin silmänsä olivat, vaan niin sävyisät. Kasvoissa oli jotakin karkeata vielä, aivan kuin ei olisi ahva vielä lähtenyt, vaan niska oli valkoinen kuin lumi ja kaunis, niin kaunis niska, että rouva ei malttanut olla suutelematta sitä. Käsissä oli muutamia syyliä, vaan hipiä oli hieno ja valkoinen.
KARIHAARA. Katsohan veitikkaa, minkä teki! PASANTERI. Jäipä Joosepilta kiinni saamatta. ONNEN HERRA. Ja suutelematta. KARIHAARA. Mutta tuosta minä otankin tytön ikuiseksi kullakseni. EEVA. Elkää ottako, hyvä Jooseppi. Minä rukoilen. KARIHAARA. No, en ota, koska niin koreasti pyytää, mutta se ehtona, että saan huomenna parikseni tuliaistansseihin. ONNEN HERRA. Mutta jos ei neitsy Eeva lähde?
Kuitenkaan hän ei voinut olla suutelematta majurittaren kättä poikana? Olihan rouva lausunut sanan, joka olisi tehnyt hänet onnelliseksi, jos se olisi löytänyt myötäisyyttä tyttäressä.
Eikö hän ole täällä? On! vastasi tämä ja vaipui poikansa syliin. Täällä minä olen. Jooseppi sulki hänet hellästi syliinsä ja sanoi: Katsos äiti, sinua minun olisi ollut sääli jos en koskaan olisi palannut, mitä tekisit ilman minutta, rakas äiti, enkä myöskään olisi tahtonut kuolla sinua vielä kerran suutelematta. Oi kuinka kauniille kuului kun hän lausui nuo sanat.
Mutta niin oli nyt sievännäköisenä tyttö tuossa, että eihän sitä miten malttanut olla suutelematta. Eikä Iitukaan osannut paljon vastaan panna, katsahti vain akkunasta, että tuliko se äiti. Ei näkynyt; eikä Iitu tiennyt itsekään, olisiko hän suonut äidin tulevan vai eikö olisi suonut... Pilveilemään oli ruvennutkin ja tuulemaan. Päivä oli peitossa, ja harvakseen ropisti vesiä taivas.
Nyt el ollut yhtään mahdollisuutta auttaa, jonkatähden Maurilainen ja vedenkantaja riensivät kallista kuormaa kantavan aasin kanssa kaupunkiin, ja kunnon Peregil ei malttanut olla suutelematta ja hyväilemättä pitkäkorvaista työkumppaniaan, joka nyt oli annettu hänelle takaisin ja lain kourista pelastettu, ja vaikeata todellakin on tietää mikä tällä hetkellä enemmin iloitti tätä siivoa pikkumiestä: vallattu aarre vaiko hänen jälleen saatu aasinsa.
Ei hän koskaan käynyt vaimonsa luona suutelematta hänen kättään niin kunnioittavasti kuin hän olisi ollut kuninkaan tytär, lausumatta hänelle kohteliaisuuksia hänen ulkomuodostaan, tuomatta hänelle makeisia ja kertomatta hänelle hauskoja kaskuja suuren maailmankaupungin päivän tapahtumista.
Hän pani kätensä sen koskeminen tuntui toisenlaiselta, kuin minkään muun käden tuokioksi käsivarrelleni; ja minä tunsin siitä niin suurta huojennusta ja lohdutusta, etten voinut olla sitä huulilleni nostamatta ja kiitollisesti sitä suutelematta. "Käy istumaan", käski Agnes iloisesti. "