United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä vihdoin tulee esitykseen siv. 54 ja seur. edempänä Mietelmässä Vapaauskoisuudesta, niin siinä kristillistä uskonto-oppia ei tietystikään tarkoteta.
Jo pitkät ajat oli Mériméetä muinaisten roomalaisten historia suuresti huvittanut ja on hän tämän erikoistaipumuksensa viime hetkeensä säilyttänyt. Näinä puheina olevina aikoina hän erityisesti tutki tunnetun sisällisen sodan vaiheita ja sankareita voidakseen osottaa, miten olot vähitellen kävivät niin sotkuisiksi ja rauhattomiksi, että Caesarin lainen voimakas mies saattoi yhteisen turvallisuuden nimessä vallan anastaa. Marraskuussa v. 1840 hän sitten tutkimustensa tulokset julkaisi nimellä Essay sur la guerre sociiale (IV + 403 siv.) Teos on tavallaan historian psykologiaa, vaikka tapahtumat kerrotaan jotenkin alastomina ja henkilöt kuvataan vain reliefissä. Esitystapaa ovat monet moittineet ikävän kuivaksi ja mehuttomaksi. Mitään kuvarikasta kieltä ei se tietysti olekaan, ja se sotisikin vastoin Mériméen koko luonnetta. Mutta voimakkaasti ja elävästi on tekijä noita muinaisia oloja ja henkilöitä kuvannut eivätkä kaikki suinkaan ole samaa mieltä esityksen kuivuudestakaan. Niinpä sanoo siitä esim. Loménie, että "hänen tyylinsä säilyttää tässä kaikki kauniit ominaisuutensa" ja että vaikka tekijä ei lisäilekään paljo omia arveluja, niin hän kuitenkin "tire souvent un excellent parti de telle phrase courte, recueillie chez Appien, Paterculus ou Florus, pour donner
Sihtjerin Jakob Juteinin muutamista sopimattomista Runoista ja pilka Kirjoituxista, mainitulle Herralle hyvässä aivoituxessa sanotut. Fr. Joh. Ahlqvistilta. Kapp. Wirolahdessa. Siv. 2 Voi sun juttujas, Juteini! Villitsiä vejsujaisi! Mitäs konna kirjoittelet? Mitä leuvoistas laseksit Aivan ilman ajatusta?
Setälä ennen mainitussa esitelmässään siv. 20 tekee vaikka hänkin varoen, käyttäen sanaa »näkyy» , johtua jokseenkin suurella varmuudella Rask'in Juteinillekin tekemään edelläkerrottuun uudistusehdotukseen, kun ottaa huomioon hänen esityksensä Renvall'ille ja Juteinin kokeilun juuri v. 1819, merkiten ääntiöpituuden antikvatekstissä vinopilkulla Lasten Kirjan toisessa painoksessa, kuten edellä näimme.
Niinpä, kun hän siv. 21 puhuu uhreista, joita ensimäiset kristityt eivät voineet unohtaa ja joita Kristuksen tullessa juutalaisten keskuudessa paljon väärinkäytettiin, jota lauselmalla: tahtoneet lahjoa vanhurskauden tahdotaan sanoa, tarkottaa hän uhraamisella sitä aineellista ja hyödytöntä, jopa vahingollista, jonka Kristus itse tahtoi poistaa, ja jota vastaan hän myöskin templissä kiivaili.
Ellei hän ole kaikessa voinut saavuttaa selvyyttä, niin älköön sitä valistuksen ja suvaitsevaisuuden aikakautena ankarasti arvosteltako, vaan mieluummin annettakoon se anteeksi, koska tarkotus on ollut hyvä. Mitä siv. 37 eräässä, sanoisiko hän sitä siksi, puoliksi filosofisessa kirjotelmassa syntien anteeksi antamisesta esitetään, niin sillä ei suinkaan väitetä Kristuksen ansiota tyhjäksi.
Edellytyksittä ei siis ollut Mériméen uusi historiallinen näytelmä "La Jacquerie, scènes féodales, suivie de la Famille Carvajal, drame", joka keväällä 1828 ilmestyi 430 siv. käsittävänä kirjana "par l'auteur du Théâtre de Clara Gazul."
Edelleen on hän siv. 45 esittänyt ajatuksensa uskosta uskonnollisessa merkityksessä tavalla, joka on ristiriidassa meidän seurakuntamme opinkäsityksen kanssa, eikä ole selityksessään esitetyllä väitteellä, että hän tarkottaa uskoa kaikissa kansoissa, voinut puolustaa itseään, kun kristinuskoa tunnustaa suuri osa kansoja, etenkin ne joille kirja täytyy olla kirjotettu paikkaan ja kieleen katsoen, ja heidän uskonsa välttämättömästi myös sisältyy tähän uskonnollisen uskon yleiseen määritelmään.
Suomen Raittiuden Seuran kustantama, 63 siv. l. siis: 4 a. 12.
Juurimainitussa esityksessä olisi myöskin huomautus siv. 40 voitu tehdä muistutuksen arvoiseksi syyttämistarkotuksessa, koska hän siinä oli sanonut Jumalan kaikkitietäväisyyden liian korkeaksi, jotta voisimme sitä ratkaisevasti arvostella.