United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Saatte ilmoittaa hänelle, jos tahdotte", lausui Mr. Barkis, taas pitkäänsä katsellen minua, "että Barkis odotti vastausta. Te sanotte mikä hänen nimensä onkaan?" "Hänen nimensä?" "Ah!" sanoi Mr. Barkis, nyykäyttäen päätänsä. "Peggotty". "Ristimänimi vai sukunimi?" kysyi Mr. Barkis. "No, ei se ole hänen ristimänimensä. Hänen ristimänimensä on Clara". "Sekö se on?" sanoi Mr. Barkis.
"Sanokaamme, etten ymmärrä tätä poikaa, Clara", vastasi Miss Murdstone, järjestäen noita vähäisiä renkaita ranteissansa. "Myöntäkäämme, jos suvaitsette, etten minä ymmärrä häntä ollenkaan. Hän on liian syvä minulle. Mutta ehkä veljeni äly pystyy hiukan tutkimaan hänen luonnettansa. Ja minä luulen, että veljeni juuri aikoi puhua tästä asiasta, kun me vähän sopimattomasti keskeytimme häntä".
""No, Ramiro?"" änkkää Clara, Jolta kauhu kiinsi kielen. Silloin uurtaa one kurttu Sulhon otsaa ja hän vastaa: "
Mutta vielä julmempi on teoksen toinen näytelmä, jossa raaka ja intohimoinen isä rakastuu omaan tyttäreensä ja koettaa väkisellä raiskata häntä, vaan saakin surmaniskun oman lapsensa kädestä. Aiheen tähän 16-sataluvulla liikkuvaan espanjalaiseen näytelmäänsä ilmoittaa Mérimée saaneensa eräästä pienestä jutusta, jonka Ustariz kertoo teoksessaan "Uudesta Granadasta". Mutta ei hän kuitenkaan olisi kynään tarttunut, sanoo hän, ellei hän olisi saanut paria kehoituskirjettä, joista toinen muka oli eräältä meriväen kapteenilta, toinen 15-vuotiaalta nuorukaiselta. Kirjeet ovat tietysti Mériméen omaa keksintöä ja käytti hän niitä vain kuten proloogia Clara Gazul'issa saadakseen siten tilaisuuden sopivalla tavalla sanoa ajatuksensa vanhoista romaaneista ja näytelmistä, joista hän turhaan oli etsinyt todellisia ihmisiä ja tunteita. Kapteenin kirjeessä näet luetaan niistä m.m.: "Personnages, sentiments, aventures, tout nous y paraissait faux. Ce n'étaient que princes soi-disant amoureux fous, qui n'osent toucher seulement le bout du doigt de leurs princesses, lorsqu'ils les tiennent
Minä näin, kuinka Mr. Murdstone juhlallisesti iski silmäänsä sisarelleen, kun hän nousi, tarttui keppiin ja sanoi: "Niin, Jane, meidän sopii tuskin toivoa, että Clara täydellisellä lujuudella kestäisi sitä tuskaa ja vaivaa, jonka Davy tänään on tuottanut hänelle. Se olisi stoalaista. Clara on saanut enemmän voimia ja suuresti edistynyt, mutta meidän sopii tuskin odottaa niin paljon häneltä.
Minun entinen tuttavani, ajomies, oli ovella; arkku kannettiin ulos ja nostettiin hänen kärryihinsä. "Clara!" lausui Miss Murdstone varoittavalla äänellänsä. "Minä olen valmis, rakas Jane'ni", vastasi äitini. "Jumalan haltuun, Davy. Sinä lähdet omaa hyvääsi varten. Jumalan haltuun, lapseni. Sinä pääset kotiin luvan ajaksi ja tulet paremmaksi pojaksi". "Clara!" toisti Miss Murdstone.
Edellytyksittä ei siis ollut Mériméen uusi historiallinen näytelmä "La Jacquerie, scènes féodales, suivie de la Famille Carvajal, drame", joka keväällä 1828 ilmestyi 430 siv. käsittävänä kirjana "par l'auteur du Théâtre de Clara Gazul."
Hän herkesi työstänsä, kun minä tulin sisään, koetteli keppiä kädellään ja huiskutti sitä ilmassa. "Minä sanon sinulle, Clara," lausui Mr. Murdstone, "että minä itse usein sain selkääni". "Sai kyllä; tietysti", arveli Miss Murdstone. "Kaiketi, rakas Jane'ni", vastasi äitini leppeästi. "Mutta mutta luuletteko, että se teki Edvardin hyvää?" "Luuletko, että se teki Edvardin pahaa, Clara?" kysyi Mr.
"Minä havaitsin, että lapsen ja Davyn silmät ovat aivan yhtäläiset". "Clara!" lausui Miss Murdstone, nousten vihaisesti, "te olette välisti täydellinen houkkio". "Rakas Jane'ni", muistutti äitini. "Täydellinen houkkio", lausui Miss Murdstone. "Kuka muu rupeisi vertaamaan veljeni lasta teidän poikaanne? He eivät ole ensinkään yhdennäköisiä. He ovat aivan erinäköisiä.
Samaan suuntaan kirjoittaa myöskin Pierre Malilourne: "Le Carrosse du Th. de Clara Gazul a eu un plein succès jusqu'