Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Parissa viikossa oli hänellä niitä jo kokonainen kokoelma valmiina, ja suurimmassa salaperäisyydessä painettiin se Strasburgissa, missä se ilmestyi v. 1827 nimellä "La guzla ou choix de poésies illyriques recueillies dans la Dalmatie, la Bosnie, la Croatie et l'Herzégovine". Samoin kuin Clara Gazul'in oli tekijä varustanut tämänkin kokoelmansa sekä erityisellä esipuheella että oletetun illyyriläisen laulajan ja guzlan soittajan, Hyacinthe Maglanovitsh'in, elämäkerralla.
Miss Murdstone katsahtaa ylös. Minä punastun, kompastelen puolen tusinan sanojen yli ja pysähdyn. Minä luulen, että äitini tahtoisi näyttää minulle kirjaa, jos hän tohtisi, mutta hän ei tohdi, vaan sanoo lempeästi: "Oi Davy, Davy!" "No, Clara", sanoo Mr. Murdstone, "ole luja poikaa vastaan.
"Hän ei osaa sitä", keskeyttää Miss Murdstone kammottavasti. "Minä todella pelkään, ettei hän osaa", lausuu äitini. "Teidän tulee siis, Clara", vastaa Miss Murdstone, "antaa hänelle kirja takaisin ja panna hänet vielä lukemaan sitä". "Niin kyllä", sanoo äiti, "sitä minä aionkin tehdä, rakas Jan'eni. No, Davy, koeta kerta vielä äläkä ole tylsä".
Milt'eipä yksin ajoin yllämainittujen kertomusten kanssa ilmestyi häneltä nimittäin hauska ivanäytelmä Les mécontents, jossa hän purevalla satiirillaan ivaili pelkurimaisia valtiollisia vehkeilijöitä, sekä nuo pirteät espanjalaiset pikkukappaleet L'Occasion ja Le Carrosse du S:t Sacrement, jotka löydämme Clara Gazul'in toisessa painoksessa vuodelta 1830.
Barkis ilmestyi portilla, ja taas Miss Murdstone sanoi varoittavalla äänellänsä: "Clara!" kun äitini notkistui minun puoleeni ja jätti minut hyvästi. Minä suutelin häntä ja pikku veljeäni ja olin kovasti suruissani silloin; mutta ei lähtöni vuoksi, sillä meidän välillämme oli juopa ja jokapäiväinen ero.
Kun äitini tuli alas suurukselle ja aikoi laittaa teetä, tokaisi Miss Murdstone häntä huulillaan poskelle tämä oli mitä suudelman tapaista hän sai aikaan ja lausui: "Nyt, Clara ystäväni, olen tullut tänne, niinkuin tiedätte, päästääkseni teitä niin monesta vaivasta, kuin mahdollista.
3) "Cromwell" nimisestä draamasta, Mériméen esikoisesta, olen s. 74 muistutuksena maininnut Gust. Planchen mukaan, mutta ilmoittanut samalla, etten siitä ole tarkempia tietoja saanut. Filon kertoo kirjassaan Delécluzen "Souvenirs littéraires" nimisen teoksen mukaan, jota minä en ole sattunut käsiini saamaan, että M. eräänä sunnuntaina jo aikoja ennen Clara Gazulia luki 7
"Minkä nimen nyt kirjoittaisin, jos tässä olisi teltakatto?" "Clara Peggotty taas?" lausuin minä. "Clara Peggotty Barkis!" hän vastasi ja remahti semmoiseen nauruun, että kääsyjä tärisytti. Sanalla sanoen, he olivat vihityt eivätkä olleet menneet kirkkoon mitään muuta tarkoitusta varten.
Béranger'n pelko, että tieteellisyys tappaa hänessä kaunokirjailijan ja että hän tutkimustensa keskellä unohtaa "Clara Gazulit ja kronikat, romaanit ja novellit" kävi todellakin toteen.
"Minä häpeisin vähän itseäni, Clara", vastasi Miss Murdstone, "jollen ymmärtäisi tätä poikaa taikka mitä poikaa hyvänsä. Minä en väitä, että olen teräväsilmäinen, mutta minä toivon, että minulla on tavallinen järki". "Epäilemättä, rakas Jane'ni", arveli äitini, "on teillä hyvin tarkka ymmärrys " "Mitä vielä!
Päivän Sana
Muut Etsivät