United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !


»Eipä niinkään», vastasi Mr Henderland. »Heissä on rakkauttakin ja itsensäkieltämistä, joka saa teidän ja minun laiset häpeämään. Heissä on jotain hienotunteisuutta, jos ei juuri kristillistä, niin ainakin inhimillistä hienotunteisuutta. Myöskin Alan Breck on, sen mukaan kuin olen kuullut, kunnioitusta ansaitseva mies.

Kristillistä intoaan ja hurskasta ja elävätä luottamistaan Jumalaan vahvisti hän kuolemallaan. Toukokuun 18 päivänä 1160 istui kuningas n.s. kolminaisuudenkirkossa Upsalassa, jonka keskimmäinen osa, harmaasta kivestä rakettu, jo siihen aikaan oli kristitty temppeli.

Erästä autoin liian tulisesti, Hän sit' on muistamaan nyt liian kylmä. Niin, Clarence, totta vie, sai kelpo palkan: Lätissä vaivastaan on lihomassa; Sen Jumal' anteeks suokoon syyllisille! RIVERS. Hyveellist' on ja kristillistä aivan Rukoilla vahingoittajainsa eestä. CATESBY. Teit', arvo rouva, majesteetti kutsuu; Teit' armo, myös; ja teitä, jalot loordit. ELISABETH. Ma tulen, Catesby.

Kuitenkin täytyy silläkin olla syynsä, että niin syvämietteinen mies kuin Proudhon voi sulkea valtioviisautensa senlaiseen lauseesen, ja että niin moni syvämietteinen mies puhuu samalla tavoin. Varmaan ei se ole kristillistä eikä järjellistä, kun sanotaan, että kaikki joilla on omaisuutta ovat varkaita.

Niistä mainittakoon ainoastaan vanha kiertokoulunopettaja, joka lapsuudesta asti oli viettänyt puhdasta kristillistä elämää ja oli sentähden Köllisköäki paljon etevämpi hengellisen elämän kokemuksissa. Hän oli myöskin aina viljellyt ahkerasti Jumalan sanaa ja kuulunut tuohon aikoinaan niin voimakkaasen Paavo Ruotsalaisen liikkeesen.

TOINEN HAUDANKAIVAJA. Tahdotko kuulla totuuden? Jos hän ei olisi ollut aatelisnainen, niin ei hän olisi kristillistä hautausta saanut. ENS. HAUDANKAIVAJA. Niin, siinäpä se on; ja sitä pahempi, että isoisilla ihmisillä pitää tässä maailmassa olla suurempi etuoikeus hukuttaa ja hirttää itsensä kuin heidän kristiveljillään. Hoi, lapioni!

Tämä ei ole ijankaikkisuuteen saakka ei naisellista eikä kristillistä, sanottakoonpa siitä mitä tahansa. Minä en sentähden kestänyt tätä kauempaa ja minä sain tarpeekseni jo alusta: "Minun aineeni on: vuoret. Minä tahdon teidät viedä ylös Jumalan rakkauden valoisille kukkuloille; minä tahdon näyttää teille, mitä hän on tehnyt minun sielulleni ja mitä hän tahtoo tehdä teidän sieluillenne.

Ei se ole mitään kristillistä kurittamista tuollainen, aatamia vaan kasvattaa ... kun sinnissään lyö mielipuolen tavalla," paneskeli Tiina henkäyksissään. "No mitäs kun tekin siinä aina motkotatte, että kun ei noita kuriteta..." "Koska minä sitä nyt niin kovin olen motkottanut?" kysyi Tiina kiivaasti.

Ei kukaan kristitty nainen saa mielestäni antaa pukemisensa vaatia kaikkea kolmesta sangen tärkeästä asiasta, ei Kaikkea hänen aikaansa, Kaikki hänen voimansa, Kaikki hänen rahansa. "Hän, joka tuon tekee, ei elä kristillistä, vaan pakanallista elämää, hän uhraa korinthilaisen ja roomalaisen Veneris'en alttarilla". "Hyi, mr Crowfield! oikein säikäytätte minut", huudahti Kolibri.

Ehkäpä olisi hänelle ollut parempi, ettei hän koskaan olisi joutunut korkeimpiin piireihin, sillä sanokaas herra kreivi itse, köyhä, perin köyhä neiti, vaikkapa sitte olisikin, kuten neiti von Weissenbach, vanhimmasta ja puhtaimmasta aatelisuvusta, mitä toivoa hänellä on meidän aineellisena aikanamme, jolloin raha ei ollenkaan ole mikään mielikuvitus, vaan varsin arvossa pidettävä todellisuus! köyhä aatelineiti, herra kreivi, on minun silmissäni hyvin surkuteltava olento kristillistä lähimmäisrakkautta, voisin sanoa, erittäin herättävä esine".