United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei voinut oikein iloitakaan tuosta pienestä, kehdossa olevasta kalpeasta olennosta sen nimen tähden, joka ikäänkuin eroitti pojan hänestä ja veti hänet äidin maailmaan. Ja olipa se todellakin mitä kummallisinta ajatella voi kun kuuli kippari Worsen sanovan: Romarino.
Vaan kun Romarino oli asettunut itsenäiselle kannalle ja nainut erään neiden Bergenistä, josta ei tiedetty muuta kuin että hän oli iloinen ja maailman-mielinen ja ettei hänen perheensä kuulunut heränneisin, silloin tuli Saaran ja Romarinon väli kylmäksi. Vanhoilla ja nuorilla Worseilla ei ollut mitään yhteisiä rientoja, ja he näkivät toisiansa hyvin harvoin.
Vaikkapa olisikin toivonut hänessä olevan vähän enemmän merimiehen verta. Usein hän ajatteli kuinka hyvältä olisi tuntunut jättää "Perheen toivo" pojallensa semmoisen kuin Laurits Seehus hänen olisi pitänyt olla. Romarino Worse oli todellakin mitä hän näytti olevan keikari, joka käytti hyväkseen isänsä rahoja ja sydämessään ylenkatsoi halpaa kipparia, jota hän aikanaan oli äidiltänsä oppinut.
Tuon heikon huokailevan naisen kuollessa Romarino oli 15-vuotias; ja hän lähetettiin erään perheen luo Kyöbenhamniin, joka konsuli Garman'in pyynnöstä otti hänet huostaansa; kotia, tuohon suureen tyhjään taloon, ei hän voinut jäädä, isä kun aina oli matkoilla. Nyt hän oli 20-vuotias ja ennen Jaakko Worsen lähtöä pitkälle Rion matkalle oli poika käynyt kotona.
Kirje, jonka Saara oli kirjoittanut nuorelle Worselle, teki erinomaisen hyvän vaikutuksen; ja kun Romarino joku aika sen jälkeen palasi kotia, aloittaaksen omia kauppa-asioita, oli hänen ja nuoren äitipuolen väli hyvin ystävällinen. Romarino, keikari, liehakoi hieman Saaran edessä, vaan sitä Saara ei huomannut, tai ei huolinut siitä vähintäkään; vaan talossa oli kuitenkin nyt vähän nuoruutta.
Tuo nuori herra selitti miten hullua oli ottaa nuori vaimo vanhuuden päivillä, jonka ohessa hän jotenkin suoraan valitti sitä aineellista vahinkoa, mitä hän, Romarino, sen kautta tuli kärsimään. Worse suuttui ja antoi kirjeen Saaralle; hän luki sitä Worsen maristen kävellessä edestakaisin laattialla. "Eihän sinun sovi odottaa muuta", sanoi Saara.
Romarino osti itselleen talon ja eli hyvin suurellisesti. Vanha Worse pudisti päätänsä. Viipyi vähän aikaa ennenkuin matami Torvestad käsitti että hän täydellisesti oli erehtynyt tyttärensä suhteen. Vaan vähittäin hänelle selvisi, ett'ei siihen voinut mitään.
Tai perkele kiusasi häntä ylpeyteen, kun Garman & Worse teki hyviä kauppoja, taikka suuttumiseen ja kärsimättömyyteen kun Romarino tuli pyytämään rahoja tai hänen nimeänsä johonkin paperiin.
Saatuansa tiedon tuosta suuresta tapauksesta, kirjoitti Romarino ensi kerran kiittävällä tavalla isälleen. Vaan isälle tuo kiitos ei maistunut juuri makealta, se kun oli lausuttu näillä sanoilla: "Vaikka olet hiomaton merimies, täytyy minun tunnustaa että tässä tilaisuudessa olet temppuellut viisaasti ja hienosti."