United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tietäkää, kunseli, siellä kuoli pari miestä Riossa saakelin ankara ilman-ala siellä! No Laurits! Esille nyt!" Viiden-, kuudentoista vuotias poika sysättiin esille joukosta, hän näytti nöyrältä ja ujolta; punaset ja pyöreät kasvonsa hohtivat kuin omena ankaran pesun perästä. "Mikä on nimensä?" kysyi konsuli. "Laurits Seehus", vastasi poika.
"Laurits Voldeman Seehus", oikasi kapteni; ja toverit tirskahuttivat keskenänsä, sillä he nimittivät häntä Laurits Vollemandiksi. "Meillä on aina ollut syytä panna suurta arvoa kapteni Worsen suositukseen, ja, jos tämä nuorukainen aikoo astua näin kunnollisen merimiehen jälkiä" tätä sanoessaan konsuli kumarsi kaptenille "on kauppahuoneeni häntä palkitseva hänen ansionsa mukaan.
Vaikkapa olisikin toivonut hänessä olevan vähän enemmän merimiehen verta. Usein hän ajatteli kuinka hyvältä olisi tuntunut jättää "Perheen toivo" pojallensa semmoisen kuin Laurits Seehus hänen olisi pitänyt olla. Romarino Worse oli todellakin mitä hän näytti olevan keikari, joka käytti hyväkseen isänsä rahoja ja sydämessään ylenkatsoi halpaa kipparia, jota hän aikanaan oli äidiltänsä oppinut.
Kotona oli parasta olla; ja keväällä, kun "Perheen Toivon" piti lähteä pitkälle matkalle, Worse itse esitti että päällikkyys annettaisiin jollenkin toiselle laivurille, joka oli kauppahuoneen palveluksessa. Laurits Seehus pääsi silloin perämieheksi.
He istuivat niin tuttavasti ja likellä toisiansa, kun Saara kallistui hänen puoleensa, pitäen virsikirjaa, että kippari Worse tunsi jotakin lämmintä ja naisellista läheisyydessään ensimmäinen kodikas tunne, mitä oli tuntenut tänään. Oli toinenkin, joka hyvin menestyi, vaikk'ei hänkään juuri seurannut hengellisiä selityksiä, ja tuo toinen oli Laurits Seehus nurkassaan.