United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samana iltana ilmoitettiin kokoontuneelle miehistölle että "Juhl oli astunut alaperämiehen sijalle ja virkaan Alert'illa" ja sen johdosta annettiin miehistölle groggia kokassa. Tämä oli Rejer'in jäähyväisilta matruusisäädystä.
Hän nyökäytti päätään ja läksi. Kumpasessakin sisähuoneessa vilisi nuoria merimiehiä, jotka antoivat oikeuden tapahtua ravintolatavaroille, ja jotka nyt tanssien välillä lähettivät sakeita savupilviä piippunysistään ja sikareistaan. Rejer'in astuttua huoneesen ympäröi häntä heti parvi kumppalia merimieskoulusta.
Rejer'in ensi tehtävänä oli mennä maakauppiaan luo, missä vakuutetut kirjeet toimitettiin tielle. Jonkunlaisella itsetietoisesti huojuvalla käynnillä raivasi hänen särmäkäs korkea vartalonsa itselleen tietä väkijoukon lävitse. Hän oli mielestään vatamiehiä ja kulki miettiväisen ja ymmärtäväisen näköisenä polttaen posliininykäänsä.
Hän näki sekä perämiehen että sillinperkaajan. He tulivat täyttä vauhtia tanssista, perämies pyyhkäsi juuri hikeä kasvoiltaan nenäliinallansa, kun hän huomasi Rejer'in. Hohoi! sinäkö siellä! huusi hän viitaten. Rejer ei vastannut. Nopeasti ja notkeasti vetäytyessään perämiehen luota, oli silliperkaaja kokonaan hänet hurmannut.
Tavarat olivat laivalla, jolla heidän piti lähteä länteen, ja kaikki oli parhaan mukaan järjestetty siihen kamalaan kysymykseen asti, minne Saara kahden pienokaisen ja neljän ison pojan kanssa sijoitettaisiin; ja täällä merellä oli hän äkkiä kaikessa nöyrtynyt Rejer'in viisauden edessä; hän oli tullut niin sävyisäksi kuin lammas ja niin taipuvaksi, että Rejer olisi voinut kiertää hänet sormensa ympärille!
"Se paleltui minulta, kun englantilainen otti meidät tuulessa jäälohkareiden seasta Skagerakista, vaan en kuitenkaan päässyt siitä kokonaan... Niin, se teki vallattoman jätkän raajarikoksi!" Rejer'in täytyi nostaa hänet istumaan sängyssä ja kuulla muutamia "oih" ja "ai"...
Ikäänkuin kutsuakseen todistajaa ja saadakseen oikeutta vilkasi hän äkkiä ympärilleen. Hänen silmänsä kohtasivat Rejer'in. Hän punastui hiukan ja vastasi samalla hymyillen vanhukselle sekä veti poikaa takaisin. Vaan minkälainen hymyily! minkälaiset silmät!...
Silloin juuri tunkeutui niin paljon väkeä kokoon, ett'ei Rejer voinut liikkua, vaan hän luuli hälinässä kuulevansa sanottavan: "Jan Juhl'in poika Aa-vuonosta ... perin pohjin köyhtynyt..." Rejer'in posket hehkuivat ja ohimot tykyttivät. Hän ei ollut varma siitä kuuliko hän oikein tahi oliko se hänen omatuntonsa, joka hänelle siitä kuiskasi... Mutta miten olisi huhu ehtinyt tänne saakka levitä.
Osaa Trondhjemin lastista lastattiin par'aikaa ja Lind'illä oli kylliksi tekemistä reitaajain luona sekä täällä että Laurvig'issä, niin että Rejer'in täytyi siitä päivin, kuin he tulivat maihin, hoitaa sekä ensimmäisen että toisen perämiehen virkaa. Heti pakkahuoneen takana oli kanunamiehen talo, sen hän tiesi ja hän olisi antanut paljon, jos olisi voinut nähdä sen sisään.
"Muista tänä iltana kello yksitoista olla venheellä laivasillassa!" nyökäytti hän lyhyesti päätään, nähdessään Rejer'in. Rejer tarttui työhön niinkuin karhu. "Haubitsari kyllä tietää, mitä tekee, kutsuessaan luokseen perämiehen!" mutisi hän katkerasti, muistaen mitä vanhus oli uskonut hänelle, neuvoistaan tyttärelle... "Kovasti raataessa pääsee ajattelemisesta... Eteenpäin!"