United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herwegh, sä rautanen kiuru, kun suuntaat korkeelle lentoas, näköpiiriskö maata ei tapaa? Tuo kevät se kaunis ja vapaa vain yksin elää sun laulussas. G. H. on Saksan huomattavimpia valtiollisia runoilijoita 1840 luvulla. Karkotettiin hallitukselle vastenmielisten kirjoitustensa takia v. 1842 Preussista. Suomentajan selitys. Hänen Preussista karkoittamisensa johdosta.
Siinä oli vielä tuo likainen rautanen portti paikoillaan, siinä olivat vielä nuo pienet, kolkot rakennukset entisellään, joissa samat ihmiskunnan ennakkoluulojen orjat, nuo häväistyt Juutalaiset, asuivat. Siellä vallitsi noilla kaitaisilla kaduilla sama sekamelskainen hälinä ja liike.
Hän peitti silmänsä huivin nurkalla ja hänen leveät hartiansa niin lystin näkösesti notkahtivat, kuin olisi koira liikahtanut heinäruvossa. Tuokion äänettömyyden perästä jatkoi nyökytellen katkeamatta: »Kyllä se on kamalaa, kun semmoisen täysirahkeisen miehen melkein terveestään pitää lähteä kuin markkinaan. Viikko takaperin oli mies ihan terve kuin rautanen jänis.
Suokaa anteeksi, virkkoi d'Artagnan, aikoen jatkaa matkaansa, suokaa anteeksi, minulla on kiire. Tuskin oli hän astahtanut ensimäiselle portaalle, kun rautanen nyrkki iski kiini hänen käsivarteensa ja pysähdytti hänet. Teillä on kiire, vai niin! huudahti muskettisoturi, kalpeana kuin kuolema; siitä syystä sysäätte te minua, ja sanotte: "suokaa anteeksi", ja sen te luulette olevan kylliksi?
Varkaat ja rosvot olivat tulisissa kahleissa, suuri rautapultti kaulassaan. Fundalo näki tulisia hiiliä täynnä olevan laakson, sen yllä kuuma rautanen taivas, jonka läpi satoi sieluja, sulaen kuin vaha ja pudoten hiilien päälle, jossa taas kokoontuivat. Korkealla mäellä on joukko piruja, jotka pitkillä hangoilla nostelevat petkuttajien sieluja vuoroin tuleen ja jäähän.
Hiljaistahan täällä on, hiljaista ja äänetöntä elokuun yön viileässä helmassa, Narahtaapa kuitenkin tuolloin tällöin tuolta lammelta poikiaan kuletteleva sorsa ja välihin kalahtaa kujasta pikkuhärän kaulassa rautanen kello, kun lähelle työntäytynyt lehmävasikka siihen hännällänsä huiskauttaa. Mutta eipä sitten kaukaan aikaan taas kuulu ei sorsan narahdusta eikä kellon kalahdusta.