United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran kysyi kotka korpilta: sanos, korppi, mistä se tulee, että sinä elät kolmesataa vuotta, mutta minä ainoastaan kolmekymmentä kolme? Siitä se tulee, vastasi korppi, että sinä juot tuoretta verta, minä raadoista elän. Kotka tuosta miettimään ja päätti kuin päättikin ruveta hänkin syömään raatoja. Lensivät he sitten yhtenä, kotka ja korppi.
Sangen vähän tuhlaisin sääliäni noihin hurjiin metsäläisiin, jotka tuossa makaavat kasoittain, niinkuin eläväin raatoja, mutta " hän pysähtyi. "Mitä!" huudahti kuningas säikähtyen. "Mitä uusia pahoja taas kuuluu? Rothsayn herttuako? niin se varmaan on Se on Rothsayn herttua. Puhu suusi puhtaaksi! Mikä uusi hullutus on tullut tehdyksi? Mikä uusi onnettomuus on tapahtunut?"
Siellä loikoili miesten, naisten ja lasten ruumiita, kuin myös härkäin, hevosten, aasien, koirien ja kaikenlaisten elukkain raatoja, jotka välttämättömästi sulkivat tietä joka kahdennellakymmenellä askeleella. Vaatteita, matrasseja, peitteitä ynnä muuta tavaraa oli heitetty pitkin tietä ja sotkettu lokaan.
Mutta kun ottelu oli paraassa menossa, avautui ovi ja ihmettelevä ääni sanoi: »Nyt ne pakanan eväät jo keskenään tappelevat. No ei ole moisia raatoja vielä tämän kaupungin putkan pehkuilla maannut!» Hämmästynyt Vatanen koetti selittää asiaa, sanoen: »Tuohan se Antti...»
Katon kaunistimme orapihlajan kukoistavilla oksilla ja seinille heittelimme eli ruiskutimme karbolihappoa "kulkutautien estämiseksi". Mutta kun ei parempaa huonetta ollut, niin täytyihän siihen tyytyä semmoiseenkin. Maaliskuun 1 päivänä oli äksiisi harjoituksia kahden puolen päivää. Väli aikoina haudattiin raatoja, joita oli paljon kartanon pihassa ja sen ympäristössä.
Heti sisään tultuamme komennettiin meidän pojat siivoustyöhön. Marmorameren rannasta kannoimme hiekkaa ja peitimme lika lammikoita sekä hautasimme raatoja. Isohousuiset kylän talonpojat seisoivat vieressämme katsellen ja ihmetellen suu ammollaan. Helmikuun 23 päivän aamulla varhain k:lo 3 saimme kiireen käskyn ja huuto kuului: "Nouskaat ylös, heti paikalla lähdetään Konstantinopolia kohden!"
Iloisesti marssimme luostarin ohitse ja saavuimme ehtoolla yölevolle Kumburgas'in kylään, joka oli erittäin siivotoin, eläinten raatoja ajelehti pitkin kylän kunnaita ja raitteja. Huoneiden ylikerroksista oli makkireijät raitteille päin, joista tehtiin tarpeet ja heitettiin kaikkinainen lika alas arvelematta, jonkatähden raiteilla olikin arvaamattoman paha haju.
Viimein aurinkokin alkoi näyttää itseään taivaan rannalla metsän lävitse, ja niin valkeneva päivä karkoitti loput sudet ja schakaalit tappotantereelta metsään. Nyt pääsin vihdoin laskeutumaan puusta; mutta kyllä siinä oli verta ja raatoja.
Oli lintujen käräjät, hän istuutui pitkän korpikuusen latvaan ja kertoi kokoontuneille kansalaisilleen, mitä hänelle äsken oli tapahtunut. Oksalla kuherrellessaan oli häneltä hänen toverinsa tuuskahtanut kuoliaana maahan, ja kun hän ensin paettuaan palasi häntä etsimään ja silmäili alas, näki hän kaikkialla raatoja ja nyletyitä nahkoja. Ja hän arveli, että siellä varmaan raivosi rutto.
Turhaan piiskasi sitä omistaja kepillänsä; kameli vaan vastasi kovilla mölähdyksillä eikä liikahtanut. Ei ollut muuta neuvoa kuin jättää se siihen paikkaan, jonka se oli itselleen haudaksi valinnut. Tämmöisten uupuneitten kamelien raatoja tai luurankoja tavattiin sangen usein tämän tien varrella. Muut kamelit kestivät paremmin aina 4:een päivään asti.