United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taaskin oli matkamme pää elävänä sisällisten silmäimme edessä; kohta olimme pääsevät ylisteltyyn itämaahan, aamuauringon maahan. Herätessämme perjantaiaamuna 11 päivänä Huhtikuuta k:lo 1/2 6 olimme jo Gallipolin kohdalla. Yöllä olimme siis joutuneet yli Marmorameren, ja nyt aikoi taas kapea väylä, Hellespontti eli Dardanellein salmi.
Heti sisään tultuamme komennettiin meidän pojat siivoustyöhön. Marmorameren rannasta kannoimme hiekkaa ja peitimme lika lammikoita sekä hautasimme raatoja. Isohousuiset kylän talonpojat seisoivat vieressämme katsellen ja ihmetellen suu ammollaan. Helmikuun 23 päivän aamulla varhain k:lo 3 saimme kiireen käskyn ja huuto kuului: "Nouskaat ylös, heti paikalla lähdetään Konstantinopolia kohden!"
Muutaman minuutin kuluttua seisoimme jo valmiina täydessä reilassa lähtöön, kylän edustalla, Marmorameren rannalla. Lyhyen aamurukouksen jälestä lähdimme marssimaan hiljaisessa yön pimeydessä ja oikein rivakasti. Marssittuamme aamuhämärään asti, saavuimme päivän valjetessa Bojuk-Tschekmedschen kaupungin edustalle, joka on erään Marmoramerestä pistävän lahden rannalla, josta joki jatkuu sisämaahan.
Kaikki kartanossa löytyvät huoneet, asentomajat, nurkat ja nurkantaukset puhdistettiin uudestaan miten parhaiten taittiin ja sannoitettiin sekä sisältä että ulkoa kauniilla, valkoisella, Marmorameren hiekalla, vetelämmät paikat täydennettiin kalkkikivillä.
Huhtikuun 19 päivänä vietimme pitkääperjantaita juhlallisesti Jumalan palveluksella leirissämme kohisevaan Marmorameren rannalla. Nurmi nosti kukkia viheriäisestä kedosta, jossa Jumalan palvelus tapahtui. K:lo 9 aikaan ehtoolla kuulimme kummallista kaukaista jyrinää, jonka jälestä seurasi maanjäristys ja koko manner, jossa asuimme, heilui allamme kolme kertaa edestakaisin.
Rautatienrata kulki toiselta puolen sitä töyrästä missä oli leirimme ja toisella puolen kohosivat Marmorameren aallot. Väliin taas, kun ei hiljaista yön rauhallisuutta ketkään muut häirinneet, niin nuo viheliäiset sammakot kuitenkin pitivät kosioimiskaupoissaan aika ilvettä ja kurinaa.
Marssittuamme hyvin ahkerasti koko ehtoopäivän, emme kuitenkaan kerinneet määrän päähän päivän näöllä, vaan kuljimme iltapimeälläkin vielä ison aikaa, kunnes viimein saavuimme lähellä Marmorameren rantaa erääsen mahdottoman suureen aumalatoon, jossa ennen oli viljaa talletettu. Se oli niin suuri, että koko pataljoona mahtui sinne ihan puhtaasti.
Tässä johtui myös mieleemme että Aleksanderi Suuren joukot olivat aikoinaan marssineet näitä samoja teitä, joita nyt marssi Pohjolan Aleksander Suuren joukot, ja jonka joukkoihin mekin saimme kunnian kuulua. Ehtoopäivällä saavuimme Silivrin kaupunkiin, joka on eräällä kauniilla mäen rinteellä Marmorameren rannalla, oivallisella laiva-satamalla.
Tämä kaikki oli ensin puhdistettava; raadot kannoimme meren rantaan ja hautasimme ne sinne, sonnan ajoimme ikkunasta ulos; sen jälestä kannoimme valkoista hiekkaa Marmorameren rannalta ja puhdistimme sen oikein hyvin kaikin tavoin.
Tämän perästä lähdimme marssimaan pitkin Marmorameren rantaa. Iloista ja hauskaa oli taas monen ajan perästä katsella ja nähdä kuinka laivat ja kalastajain venheet kiitivät ristiin rastiin sinisellä, tyynellä meren pinnalla.