United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jumala on auttava näitä pienokaisia vaikuttamaan häneen, jolla nyt on kaikki inhimillinen valta. Näin sanottuaan polvistui majurinrouva, poika sylissään ja pyysi: Suokaa meidän mieluummin siunata teidän urhouttanne kuin kirota arkuuttanne! Muutkin naiset olivat polvistuneet, hekin korottivat vavisten äänensä: auttakaa! Jumalan pyhässä nimessä. Meidän täytyy lähteä! kuului upseerien ryhmästä.

Oi velho, velho, sinä enkelin haamussa esiintyvä pimeyden ruhtinatar, sinä, joka silmäisi loisteella olet puolen Eurooppaa lumonnut sinä, jonka edessä ruhtinaat ovat polvistuneet, jolle ihailijasi joukoittain ovat sytyttäneet suitsutus-uhrejaan aivan kuin epäjumalalleen sinä ihana, älykäs, vastustamaton haltiatar sinä lupaat huikaisemallesi nuorukaiselle palkinnon, jota hän rohkeimmissakaan unelmissaan ei ole rohjennut toivoa sinä lumoat hänet suloisimpien sanaisi soinnulla ja nyt seisoo hän huumauksissaan jyrkänteen reunalla, eikä yksikään pelastava ääni kuiskaa hänelle: varo, varo, synnin kaunein tenhotar kietoo sinua ruusuilla, mutta niiden sisällä on teräviä piikkejä.

Cethegus katsahti vielä kerran vihaisesti kuningasta, jonka jalkojen juureen abasgit olivat polvistuneet armoa anomaan. Hän huokasi syvään. "Sinä horjut, herra", virkkoi Syphax huolissaan. "Rooma horjuu", vastasi Cethegus. "Kapitoliumiin!" Lucius Licinius puristi vielä kerran kuolevan veljensä kättä. "Lähden sittenkin hänen mukaansa", virkkoi hän tälle. "Hän on haavoittunut."

Sinähän olet koko lapsuutesi ajan saanut kokea Hengen elämän virtauksia ympärilläsi, monta kertaa olemme polvistuneet yhdessä, sinä olet vastaanottanut Jumalan armon ja tunnustanut itsesi hänen lapseksensa. Miten on minun ymmärrettävä äskeiset sanasi?" Sven alkoi taas tuskailla vanhan tutun painon alla.

Hän oli kuollut. Veljet polvistuneet. Aurinko koittanut akkunasta. Luostarin päämies kohottanut äänensä ja jättänyt tuomion Herralle korkeudessa... Se oli kauneinta, mitä Johannes milloinkaan muisti kuulleensa tahi lukeneensa. Eikä hän koskaan voinut sitä mielessään kertaella tulematta liikutetuksi miltei kyyneliin. Olihan se aivan kuin hänestä itsestään tai hänelle itselleen kirjoitettu.