United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kotia tultuamme asetuimme asumaan yhteen pieneen mähriläiseen kaupunkiin Olmütsin linnoitukseen, jonne Fredrikin rykmentti oli sijoitettu. Mistään seurustelusta ei voinut tulla kysymystäkään tässä pesässä, ja siten elimme me parhaastaan vaan kodissamme kahden kesken.
Koko tämä loistava, häikäisevä näyttely oli mielestäni takeena siitä, että sovinnollisuuden ja yhteistyön uusi aika oli alkava maailmalle. Asuimme Grand Hotellissa Capusinikadun varrella. Tässä hotellissa kävi parhaastaan englantilaisia ja amerikalaisia. Me kohtasimme aniharvoja omia maanmiehiämme, sillä itävaltalaiset eivät rakasta matkustusta.
Kun ensi lasit tuota jokseenkin oivallista viiniä oli juotu, kävi puhe vielä kankeasti, mutta vilkastui sitä mukaa kuin ensin avatun pullon sisällys väheni. Parhaastaan tuota vilkastumista voitiin vain huomata valtakunnan-neuvoksessa.
Talvella hoiti vaimo kahta lehmää ja kahta lammasta, mutta kesällä auttoi hän miestään tervan poltossa, ja elukat saivat parhaastaan tulla omin neuvoin toimeen, paitsi silloin, kun satuttiin saamaan kylästä joku paimenpoika ruokapalkalla. Heidän ainoa rikkautensa oli tyttö, jonka nimi oli Erika ja jota kutsuttiin Riikaksi.
»Ei kuin viisikymmentä.» »Pitääkö työtä tehdä?» »Ei nuo ole kovin ankarasti ajelleet työllekään. Ainahan sitä omastakin halustaan jotakin tekisikin, kun olisi terveyttä. Eihän se aika kulu työtönnä.» »Eihän se oikein kulu.» »Onko muita siinä talossa?» »On toinenkin, mielipuoli. Sen paimennapa olen parhaastaan ollutkin.» »Onko pahastikin hullu?» »Aikatavasta höpsii runsaastikin.» »Ei ole raivo?»
Pieni oli Salmelan perhe, jonka tähden talon työt olivatkin parhaastaan vieraalla väellä teetettävät. Paitsi isäntää ja emäntää oli kolmantena jäsenenä perheessä heidän ainoa elossa oleva poikansa Samu. Tämä oli yksikolmatta vuotta täyttänyt, Kurkijoen maanviljelys-opiston läpikäynyt nuorukainen.
Sen köyhät asukkaat elävät parhaastaan lampaiden hoidolla sekä pi'in ja hartsin valmistuksella; he ovat mainioita puukenkäin tekijöitä ja taitavia korkeilla puujaloilla lammeissaan kävelemään. Parisin eläintarha. Sen jälkeen sitä on ehtimiseen enennetty, ja kaipaa nykyään vertaistaan Euroopassa. Joka päivä se on yleisölle avoinna ja sittekin käy siellä joskus päivittäin aina 30,000 ihmiseen.
Aukealta mereltä katseltiin kaupunkia, josta parhaastaan silmiin pisti Punavuoren paljaat kalliot ja Kaivopuiston metsä. "Milloinkahan nuotkin kalliot ovat taloja täynnä?" kysäsi Munkkiniemen rouva. "Ei milloinkaan!" vastasi herra. "Fredrikki annahan kulua sata vuotta, kyllä vielä toista näet, sillä Helsinki on pääkaupunki", sanoi mamseli.
Aterioidessa puhuttiin parhaastaan valtiollisista asioista. Häilyvät rauhan keskustelut tarjosivat aina siihen runsaasti ainetta. Joskus sanoi joku vanhoista kenraaleista kohteliaisuudesta minulle: nämä asiat eivät varmaankaan huvita meidän nuorta paroonitartamme, mutta minä pyysin aina hartaasti, että keskustelua jatkettaisiin.
Ravintolassa kävijät olivat parhaastaan käsityöläisiä ja laivureita sekä muita heidän vertaisiaan. Kristoffer Pungin ravintolassa alettiin juuri sytyttää valoja, ja muutamia vieraita istui jo punaisiksi maalattujen pöytien ääressä.