United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli miten oli, kävi miten kävi mitä minä täälläkään ilman sinua? Vaivoin jaksoimme yhdessäkään elää nämä viimeiset kirovuodet maailmansuruinemme, kansankipuinemme, omine onnettomuuksinemme. Kuinka voin jatkaa elämistä yksin, kun kaikki vain pahenee: olot, ihmiset, ei rehellisyyttä, oikeutta, vanhurskautta, totuutta mitä minä täällä enää teen? On mahdotonta koettaakaan.
Niin, sinä et sitä nyt ymmärrä, eikä sitä ymmärrä moni ihminen ... mutta sinun äitisi tietää, kun on sen itse kokenut... Ei se kiellolla parane, ei muuta kuin pahenee, enkä minä tahdo sinua kieltää... Sillä nuorena tekee siihen mieli... Vaan se on kaikkein pahinta, kun niissä kirjoissa on maallinen elämä niin kauniiksi kuvattu ... eikä sitä kuitenkaan ihminen saa, vaikka kaiken ikänsä turhaan halajaa... Mutta jos sinä Jumalan sanaa tutkisit, niin huomaisit, ettei hän tämän maailman onnea tarjoa, joka pian haihtuu, vaan iankaikkisen elämän onnen, joka aina pysyy ... joka sinne kerran pääsisi...
Ka, pääseehän siitä ... tasainen on taival... eivät kivet kolaja ... ei muuta kuin vähän upottaa... Vai läpi Suomen! jahkaili kuski. Yhtä umpea Lappiin asti ... eikä kuin yhä pahenee... Saamari sentään! Onko teillä sitten määrä minne joutua, vai mitä varten se oikein on lähtenyt? Annahan kätesi, hyvä mies, että pääsen pystyyn! Kas niin, vetäiskää samalla maantielle! Vot! Hyvä on! Puhhuh! Määräkö?
Auno tunsi rauhoittuvansa kun näki, ettei Mikko Reetan menosta suurestikaan välitä, mutta sanoi kuitenkin surunvoittoisesti: Olen jo monta vuotta ajatellut vaikka sitä ajatustani en ole ennen sinulle sanonut että tämä talo on liian suuri meidän asuaksemme, kun tuo työkansa vuosi vuodelta pahenee.
Ja jos niin käy, pahenee eikä parane, niin sopiihan sitten tulla; jonakuna kevätkauniina päivänä, jolloin karja jo on laitumella. Kesken keskustelua piupahti kello vieterinpäässä. "Minäkin tulen katsomaan sinun riihtäsi!" Tapani tuli puotiin. Oivallinen järjestys, joka siellä vallitsi, teki hyvän vaikutuksen häneen. Puoti tosin oli pieni ja tavaraa vähäsen, mutta kokonaisuudessaan se oli sievä.
»kyllähän sen nyt jo alkaa nähdä, ja sehän on aina, että joka ei parane se pahenee.» Mutta kummin puhe sulostutti elämääni. En saata sanoa minkälainen kappale se oli mielestäni. Tuli hän pois lähtiessään vielä luoksenikin, silitteli päätäni ja pyyhki esiliinallaan silmiäni. »Elä huoli olla milläsikään», sanoi, »kyllä sinusta mies tulee, kun jalka kasvaa, hammas karkiaa. Osaatko sinä jo lukea?»
"Woi, hywä Jumala, tätä menoa ei woi kestää kauan... Eiwäthän nuo toki ennen ole tuommoisia olleet ... asia näyttää waan pahenewan ... niinhän se on: joka ei parane, se pahenee. Woi minkälaista meteliä he pitäwät ... siellä mahtaa siiwo olla. Pitäisi lähteä heitä katsomaan ja herättelemään, sillä muut ihmiset owat jo aikoja olleet ylhäällä ja pian alkaa pyrkiä heitä tänne asioilleen.
Läpi Suomenko? Se on yhtä umpea täältä Lappiin. Eikä kuin yhä pahenee vain! vahvisti toinen. Kuski raapi korvallistaan. Läpi Suomen ... helkkari... Parasta taitaa olla, kun käännytte takaisin tai odotatte täällä kesään ... kesä kuitenkin tulee, ennen kuin on kaikki kujat luotu, jos ne luotaisiinkin... Ei sovi kääntyä eikä odottaa! Nyt juuri täytyy meidän päästä!
Sanokaa, onko se kauniisti teiltä raiskalta tehty? "Kuulkaa minua, rakas Sally! Rukoilemiseni ei koske vastaista apua, vaan mitä jo on tapahtunut. Sen voitte täyttää kahdella sanalla." "Vai niin. Tämähän pahenee pahenemistaan," sanoi Sally. "Mistä minä tietäisin ne kaksi sanaa, joita tarkoitatte?" "Sen tiedätte. Mikä nimi on annettu minun lapsi raukalleni? En kysy enempätä.
Kylmäksi, kuolleeksi ovat nämät yritykset aina jääneet, ja sama surumielisyys on jäänyt vallitsemaan kahdenpuolen. "Sananlasku sanoo: 'Joka ei parane, se pahenee', ja niin kävi tässäkin. Minun suruni ja vastenmielisyyteni paheni vaan päivä päivältä.