United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ratsumiesten johtaja hänellä oli runsaasti kullattu levypanssari ja hevosen hännän asemesta kaksi korppikotkan siipeä kypärässään karautti nuolennopeasti punaisella oriillaan vastaantulijoita kohti pysähtyen aivan Cetheguksen eteen, joka ratsasti pienen seurueensa etunenässä.
Millä hevosella se ruumis viedään kirkolle? kyselivät rengit. Paneehan oman oriin, neuvoi Laara. Tuomaalla oli ollut jo kotoa lähtiessään mielessä, että hän vie omalla oriillaan isänsä hautaan, ja tuli esittelemään sitä Laaralle. Antaa mennä omallaan, vastasi Laara vähän ylpeästi. Vaan tarvitsisi sille ajomiehen, jos haluttaa tulla. Pääsen minäkin omallani, hylkäsi Tuomas tarjouksen.
Minä tahdon kaksi sataa, vaan kun lasken puoleentoista, niin se jääpi silloin minulle. Elä usko, minä lasken alemma, päätti Reeta. Vaan minäpä lasken vielä sitäkin alemma. Reeta jo kiukustui. Laske vaikka kuinka alas, niin minä yhä alemma. Heittäkää pois tuo väittely, sanoi kirjuri. Tuolta jo ajaa ostomiehiä. Sieltä ajaa örhyytteli Kotaniemen Tuokko isolla oriillaan, pieni poikansa rinnallaan.
Mustin juuri siinä teerevänä istuessa, Sankun murahdellessa ja talonväen hiljaisia kotiaskareitaan toimitellessa ajaa karauttaa kartanolle Hovin herra parhaalla oriillaan. Pappia! huutaa hän jo kaukaa. Pappia! Rouva kuolee! Onko rovasti kotona? Tuokiossa on talonväki siinä hänen rekensä ympärillä. Näkyy heti, että leikki on kaukana. Orhi on vaahdossa, Hovin herra kuohuksissaan.
Prinsessa odottaa ehkä jotakin toista komeampata ritaria, joka pärskyvällä oriillaan, vie häntä kauas pois rikkauteen ja loistoon. Silloin tuolla köyhällä ritarilla ei ole muuta neuvoa kuin Liisi. Voi voi mitäs te nyt noin puhutte Antakaa minun mennä enhän minä Vuorela. Ei, nyt minä en enää teitä päästä kun kerran olen saanut teidät kiinni.
Ja kun Sunkreini ja Mari Pynnölän hevosella eräänä sunnuntaina olivat kirkolla käyneet pienokaista hautaan viemässä, niin paluumatkalla ajaa kiidätti Risto emäntinensä kuorskuvalla oriillaan heidän ohitsensa. Silloin mutisi mestari itsekseen, ja Marin silmä se säkenöitsi taas entisellä tavallansa. Hän näytti taistelevan itsensä kanssa kovaa taistelua.
Siellähän herastuomari Risto Tohonen kujatiellä ajoi komealla mustalla oriillaan hetkuvissa kiesseissä tyttärensä Hetvin keralla. Muutaman minuutin perästä saapuivat he loistavasti pihaan.
Kuningas antoi silloin lupakirjan miehille tappaa Pajari. Tästä tämä ei millänsäkään. Saatuansa tiedon kuninkaan kirjeestä, päätti hän sitä julistettaessa lähteä kirkkoon, siten vielä ylenkatsettaan osoittaaksensa. Valkoisella oriillaan ratsasti hän Herran huoneesen ja astui hevosineen päivineen ristikäytävälle, keskelle kirkkoa kuulutusta kuuntelemaan.
Tajon rannat jo kimeltelivät aseista ja torvet räikkivät noista lukuisista ritarijoukoista, jotka loistavain saattokuntain kanssa uljailla oriillaan samosivat Toledoon, juhlallisuuteen osallisiksi käymään.