United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän pyyhkäisi silmiänsä, tais käydä ne himmemmäks, ja, yrmistäin näköänsä, pois kääntyi ja sisään läks. Samaisen tuon urhean herran minä tunsin jo ennestäin, saman tuon von Essenin kerran sotivan Savonmaassa ma näin. Oli nopsa hän muulloin kyllä, mut nyt tuli peijakkaat. Vilun tähden häll' oli yllä sudennahkat ja vuotikkaat.

Ah tuolla hän jo tulee! *Kroll*. Nytkö jo! Sitte minä lähden. Ei jääkää! Sillä nyt saatte kuulla jotain. *Kroll*. Ei nyt. Minä en luule kärsiväni hänen näköänsä. *Rebekka*. Minä pyydän, jääkää. Tehkää se. Muuten kadutte. Viimeisen kerran minä teiltä jotain pyydän. No niin, neiti West. Olkoon menneeksi sitte. Mitä ! Oletko sinä täällä? *Rebekka*. Hän olisi kernaammin karttanut sinua, Rosmer.

Hän ei ole semmoinen mies, joka puhuu joutavia rakkaudesta ihmiskuntaan ja jälkimaailmaan. Hän on meidän ajan ihminen, jolla on suuret, uljaat selkomen selällään olevat silmät, jotka katselevat ainoastaan sellaisia ihmiskunnan osia, joista hänelle voi hyötyä olla eivätkä pilaa näköänsä alinomaa tirkistämällä rikkinäisten teleskopien läpi nähdäksensä jälkimaailmaa vilahdukselta.

Minä olin puhunut hajamielisesti, sillä ajatukseni mittasivat ehdottomasti, hänen näköänsä katsellessani, aivan toisia linjoja kuin prairien rajaa. Se oli kova ja tuima naama, jonka korkeaan muotoon sitkeä pontevuus ja raudankova itsekkyys olivat painaneet selvimmät merkkinsä.

"Voi kuinka kaunista on kaikki tuolla alhaalla kylässä! Nyt minä, isä, näen jo hyvästi", huudahti poika. "Minä uskon että sinä näet jo vähän paremmasti, mutta ihmisen pitää koko elämänsä aika teroittaa tuota näköänsä. Me olemme tällä taipaleella teroittaneet näköämme, näkemään vähäistä osaa Luojamme hyvyydestä, mutta ennenkuin olemme kylässä, voimme nähdä vielä paljon lisää", sanoin pojalle.

Itse virkistyi hän niin, että kuvastaan peilissä katsoessaan huomasi olevansa ihan kuin uusi ihminen. Kaikki muut muutti näköänsä paitsi Elsa, sillä hän oli jo entiseltä niin täysiverinen, ett'ei muutosta voitu hänen kasvoillansa eroittaa. Talon rannassa oli pieni venhe, sillä sai Elsa käydä kerta viikossa Tammisaaren kaupungissa hakemassa rouvallensa mitä milloinkin.

Sanotaan että sokeat ovat hyvin onnelliset, kuitenkaan minä en milloinkaan ole tavannut sokeaa, joka ei mielellään tahtoisi näköänsä jälleen, jos hän voisi sen saada." NELJ

Matti ei näköänsä aaveeksi uskonut, mutta kuitenkin ei hän voinut uskoa silmiänsä. Seuraava silmänräpäys sanoi hänelle, etteivät ne pettäneet. Matti oli mennyt ansaan, ja ansa heittäysi umpeen, juuri kun hän oli saanut työnsä valmiiksi. Mutta Matti oli jos milläisissä ennenkin ollut; hän siis ei kadottanut toimeansa.

Selitettyäni syyn tulooni hänen luoksensa, lauhtui hän, vaan ei sanonut voivansa peruuttaa mitään siitä, mitä oli jo ennen Lettielle sanonut. "Hän on kolme tai neljä kertaa käynyt luonani", sanoi hän. "Hän on pieni hupaisa tyttö, se on suuri vahinko, mutta minä en luule hänen näköänsä voitavan pelastaa en todellakaan sitä luule Jane."

Owat näköänsä mätähaawan kaltaisia, sinertäwiä, kerpunkin tawallisilta yhteisiltä tuntomerkeiltä seurattuna. Itse sisälliseen kerpunkkiin nautitaan, mitä siitä jo on neuwottu, ja haawoilla pidetään kahdesti päiwässä muutettawaa, hienoa sihdattua jauhoa koiwunhiilistä, taikka juodaan keitteitä tahkiaisen tahi kukonyrtin lehdistä. 7:ksi Ruusuhaawoista.