United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itse isku tapahtui näin: He olivat ankarasti riidelleet, ja vihdoin Georg kysyi: Olemmeko me siis kihloissa vai emme? Tämä oli sanottu kärsimättömästi. Georg oli nähtävästi kadottanut tasapainonsa. "Kihloissa?" Mitä se merkitsee? Tahtoisinpa todella tietää mitä se merkitsee: "kihloissa!" sanoi Helena. Kylläpä olet naiivi, pani Georg ja käänsi ylenkatseellisesti pois päänsä.
"En minä tiedä, minä päätin vaan siitä, kun te niin vetäysitte akkunasta pois ja sanoitte: hyvästi." "Herran tähden, kuinka te vielä olette naiivi ja ujo, voi, voi!" Tuossa hän seisoi Lauri parka punaisena ja neuvotonna noin suorasta puheesta.
Hän tahtoi tutkia, oliko siinä toivossa perää, ja samalla hän tahtoi itse näyttäytyä niin hyvässä valossa kuin suinkin. Ja hän rupesi taas iloiseksi, reippaaksi tyttölapseksi. En minä ole koketti, hän puhui kerran, kun he taas salissa kahden istuivat, vaikka ehkä siltä näytän. Kuka sitä on sanonut! Te olette naiivi.
Hän oli näet rakastunut tietysti. Rakkaus kuului välttämättä hänen luontoonsa, hänen sukuunsa ja ikäänsä, olihan hän yht'aikaa nainen ja lapsi. Mutta hänessä lapsi vielä voitti naisen. Hän ei voinut rakkauttaan kylliksi salata eikä osannut vielä niitä oikkuja ja temppuja, joita nainen tietää käyttää tunteensa viehättävinä apulaisina. Hän oli vielä luonnostaan naiivi. Hän oli rakastunut.
Kuulin hänen joskus sanovan, että se tai se oli "niin lapsellinen ja naiivi". Samaa vikaa oli muuten juuri hänessä itsessäkin meidän silmillä katsottuna. Niin pian kun tuli kysymys Venäjän kansasta ja sen vapautumisesta, ei hän empinyt eikä epäillyt. Siihen hän luotti kuin evankeliumiin. Kun se vain sai tsaarivallan poistettua, niin se kyllä osasi asiansa järjestää.
Hän oli kerran jättänyt taideyhdistyksen oppilaskilpailuun joitakuita harjoitelmia. Maexmontan sai kuitenkin palkinnon ja Järnefeltille annettiin vaan se naiivi tunnustus, että hänellä »on taipumusta taiteilijaksi». Musiikki laiminlyötiin kokonaan, mutta teatteri s.o. kansallinen teatteri oli ainoa, jota varten oli palkattu varsinainen arvostelija.
"Ai, ai, kelvoton Ponttu, kun taas ahdistaa Mirriäni," kiljasi hän äkkiä, ja "hush, Ponttu!" kuului kohta sen jälkeen tuolta pihan perältä Annin ääni. Lauri meni kammioonsa. "Te olette vielä niin naiivi ja ujo": tuo lause ei antanut hänelle rauhaa. Hän päätti olla tästä puolin toisin. Mutta miten? Keltä kysyisi hän neuvoa? Lauri aprikoi kauan tuota asiaa ja viimeinkin näkyi keksineen keinon.